
Sätkimet kärsivät rehevöitymisestä
Sätkimien hallitsemat pohja-alueet ovat melko yleisiä Suomen rannikolla. Suurin osa sätkinyhteisöistä elää sulkeutuneilla tai osittain sulkeutuneilla merialueilla.
Sätkimillä on valkoinen kukinto, joka nousee näyttävästi vedenpinnan yläpuolelle. Nämä vesikasvit onkin helppo havaita kukinta-aikaan. Kasvien vedenalaiset versot ovat pitkät ja rennot.
Sätkimien hallitsemia pohjia – pohjalaikkuja, joiden vesikasvillisuudesta vähintään puolet on sätkimiä – esiintyy siellä täällä pitkin Suomen rannikkoa. Sätkinpohjat arvioidaan silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Se tarkoittaa, että luontotyyppi on vaarassa muuttua uhanalaiseksi.
Luontotyypissä esiintyy neljä sätkinlajia
Yleisimmät lajit sätkinpohjilla ovat merisätkin (Ranunculus baudotii) ja sitä suuresti muistuttava järvisätkin (R. schmalhausenii). Merisätkin vaatii suolaisempaa vettä kuin järvisätkin, minkä vuoksi se puuttuu kaikkein vähäsuolaisimmilta kasvupaikoilta.
Paikoin tavataan myös pyörösätkintä (R. circinatus) ja hentosätkintä (R. confervoides).
Näistä pyörösätkin on yleisempi; se on elinympäristönsä suhteen hyvin joustava. Hentosätkin on melko harvinainen ja saattaa dominoida sätkinpohjia lähinnä vain Perämerellä.
Sätkimien lomassa voi kasvaa muita vesikaseja, kuten vitoja (Stuckenia spp., Potamogeton spp.), vesitähtiä (Callitriche spp.) ja ärviöitä (Myriophyllum spp.). Myös haurat (Zannichellia spp.) ja hapsikat (Ruppia spp.) ovat tavallisia sätkimien seuralaiskasveja.
Etenevä rehevöityminen uhkaa sätkinpohjia
Sätkimet viihtyvät parhaiten erittäin suojaisissa liejupohjaisissa lahdissa ja jokisuistoissa. Ne myös sietävät melko hyvin veden samenemista ja ravinteiden lisääntymistä. Jos nämä olot kuitenkin pitkittyvät, sätkimet häviävät kilpailussa vidoille ja ärviöille. Lopulta myös tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum) alkaa vallata kasvupaikkoja.
Pitkälle rehevöityneillä alueilla rihmalevät saattavat tukahduttaa sätkinkasvustoja. Haittaa aiheuttavat sekä sätkimien pinnalla kasvavat rihmalevät että irtonaisina ajelehtivat rihmalevämatot.
Sätkinpohjien arvioidaan vähentyneen 20–30 prosenttia 50 viime vuoden aikana. Jos rehevöityminen jatkuu, luontotyypin tila oletettavasti heikkenee edelleen sen keskeisillä esiintymisalueilla.

Sätkinpohjien lajeja
Merisätkin (Ranunculus baudotii)
Järvisätkin (Ranunculus schmalhausenii)
Pyörösätkin (Ranunculus circinatus)
Hentosätkin (Ranunculus confervoides)
Vidat (Stuckenia spp., Potamogeton spp.)
Vesitähdet (Callitriche spp.)
Ärviät (Myriophyllum spp.)
Haurat (Zannichellia spp.)
Hapsikat (Ruppia spp.)
-
Lue myös tämä
Vidat viihtyvät Itämeressä
-
Lue myös tämä
Haura- ja hapsikkapohjat