Roskat ovat haitallisia koko ekosysteemille

Meriroskan vaikutukset ulottuvat koko ekosysteemiin. Merenpohjalle vajoavat roskat voivat tukahduttaa pohjan eliöyhteisöjä. Kelluva roska saattaa puolestaan kuljettaa eliöitä mukanaan ja levittää haitallisia vieraslajeja. Merieläimiä kuolee ja vammautuu meriroskan vuoksi. Ravintoverkossa muovi siirtyy eteenpäin ja voi päätyä lopulta myös ihmisen elimistöön. 

Roskat ovat elämille vaarallisia

Merieläimille roskat voivat olla kohtalokkaita. Eläin saattaa takertua roskiin niin, ettei se kykene enää liikkumaan normaalisti. Sen ravinnonhankinta vaikeutuu, ja sille voi aiheutua erilaisia fyysisiä vammoja ja epämuodostumia. Pahimmillaan seurauksena on kuolema. Takertumista aiheuttavat erityisesti erilaiset siimat ja verkot.

Toinen vakava ongelma on roskien syöminen joko vahingossa tai tieten tahtoen. Osa eläimistä ei osaa erotella roskaa ravinnosta ja syö hanakasti muovikappaleita. Syöty roska voi aiheuttaa tukoksia tai hiertymiä ruoansulatuskanavassa ja johtaa eläimen nääntymiseen tai tukehtumiseen. Muoviroskat sisältävät myös monia haitallisiksi tunnistettuja aineita, kuten pehmentimiä ja palonestoaineita. Roskaa syövä eläin saa näitä haitta-aineita elimistöönsä.

Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta 

Näkyvän roskan haitoista merieliöille on ehtinyt kertyä tietoa jo usealta vuosikymmeneltä ympäri maailmaa. Paljon vähemmän tiedetään mikroroskan, erityisesti mikromuovin, merkityksestä merten ravintoverkossa. Mikroroskien olemassaoloon havahduttiin kunnolla vasta 2010-luvulla.

Meriympäristöstä otetut näytteet ja laboratoriotutkimukset osoittavat, että merieliöt altistuvat mikromuoveille. Monet eri eliöt nielevät herkästi mikromuoveja, ja ne voivat siirtyä ravintoverkon tasolta toiselle. Elimistöön joutuneilla mikromuoveilla on samankaltaisia vaikutuksia kuin isommilla muoviroskilla: ne vaurioittavat eläimen ruoansulatuskanavaa ja tuovat mukanaan haitallisia aineita. Erittäin pienet mikromuovit kykenevät lisäksi läpäisemään ruoansulatuskanavan seinämän ja siirtymään verenkiertoon ja kudoksiin.

Haittavaikutusten seurantaa Itämeressä kehitetään

Tiedot Itämeren eliöihin kohdistuvista roskahaitoista perustuvat enimmäkseen laboratoriotutkimuksiin sekä kansalaisten tekemiin havaintoihin esimerkiksi roskiin takertuneista eläimistä. Järjestelmällistä tiedonkeruuta on vaikeuttanut se, että käytettävissä ei ole ollut haittojen arviointiin sopivia indikaattoreita, joihin seuranta voitaisiin kohdistaa. Parhaillaan kuitenkin selvitetään, voisiko esimerkiksi merimetsojen pesiin keräämän muoviroskan määrä toimia yhtenä haittavaikutusten indikaattorina.

Roskaantuminen vaikuttaa myös ihmisiin

Merten roskaantumisesta koituu monenlaista haittaa myös ihmisille ja yhteiskunnalle.  Haitat voivat olla sosiaalisia, taloudellisia tai esteettisiä, ja monet niistä näkyvät ihmisten arjessa.

Hylätyt haamuverkot voivat verottaa kalakantoja ja siten pienentää kalastajien saaliita. Haamuverkot voivat myös haitata merenkulkua. Roskaiset rannat puolestaan heikentävät ympäristön virkistysarvoja, mistä kärsivät sekä paikalliset asukkaat että alueen matkailuelinkeino. Ympäristössä olevien roskien siivoamisesta koituu myös merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle.