Roskat Itämeressä

Rannoilta, merenpohjasta ja merivedestä kertyneet seurantatulokset ja roskahavainnot kertovat, että Itämeri on varsin roskaantunut. Suomen merialueilla tilanne on samankaltainen kuin muuallakin Itämerellä. Hienoista myönteistä kehitystä on kuitenkin havaittu.

---

Itämeren roskaantumista on selvitetty 2010-luvun alkupuolelta lähtien. Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on kerännyt jäsenmailta vuosittain tietoa sekä rannoille kulkeutuneista roskamääristä että merenpohjan roskaisuudesta. Tulokset osoittavat, että Itämeri on roskaantunut siinä missä maailman muutkin meret.

Suomessa on seurattu erityisesti rantojen roskaantumista sekä viime vuosina meriveden ja pohjasedimentin mikroroskia. Lisäksi on tutkittu merenpohjan makroroskia sekä merimetsojen pesätarvikkeeksi päätyneitä roskia.

Itämeren rannoilta löytyy liikaa roskia

Euroopan komissio on asettanut rantaroskien kynnysarvoksi 20 roskaa sadalla metrillä rantaa. Kynnysarvon pitää alittua, jotta rannan tila voidaan arvioida roskaantumisen suhteen hyväksi. HELCOMin vuonna 2023 julkaiseman arvion mukaan hyvä tila saavutetaan alle puolella Itämeren merialueiden rannoista. Heikoin tilanne on Tanskan salmissa ja Riianlahdella sekä Gotlannin altaan itäosissa, joissa kynnysarvo ylittyy moninkertaisesti. Muualla ylitykset ovat lieviä.

Itämeren rannoilta löydetyt makroroskat eli yli 2,5 sentin kokoiset roskat koostuvat suurelta osin muovista, erityisesti kertakäyttöisistä muovituotteista ja niiden palasista.

Suomessakin paljon roskaisia rantoja

Muovi on yleisin roskalaatu myös Suomen merenrannoilla; sen osuus seurantarantojen roskista on 50–80 prosenttia. Muita yleisiä materiaaleja ovat jalostettu puu, metallit sekä paperi ja kartonki.

Suomessa löydetyistä rantaroskista iso osa on rannoilla oleskelleiden ihmisten maahan heittämiä pakkauksia ja tupakantumppeja. Myös meren tuoma roska on usein lähtöisin maalta. Vain pieni osa roskista on peräisin merellä tapahtuvasta toiminnasta.

Suomen merialueista heikossa tilassa rantaroskien suhteen ovat Suomenlahti, Saaristomeri ja Perämeri, hyvässä tilassa taas Selkämeri ja Merenkurkku. Osalla merialueista tulokset ovat kuitenkin vasta alustavia, koska havaintokertoja on liian vähän. Tämä koskee erityisesti Merenkurkkua, mutta myös Perämerta ja Selkämerta.

Suomenlahdella ja Saaristomerellä on nähtävissä hienoista myönteistä kehitystä: muovi-, metalli-, paperi- ja puuroskien määrä väheni seurantarannoilla vuosina 2012–2022. Molempien alueiden rantaroskatilanne on silti edelleen heikko.

Myös merenpohjassa paljon muoviroskaa

Merenpohjalle vajonneiden makroroskien määrää ja laatua seurataan pääosin eteläisellä ja keskisellä Itämerellä. Roskamääristä on saatu tietoa samalla, kun on arvioitu kalakantojen tilaa pohjatroolauksen avulla.

Kerättyjen tietojen perusteella Itämeren merenpohjan yleisimpiä makroroskia ovat muovit, käytettiinpä mittana kappalemäärää tai painoa. Itämeren merenpohjan tila arvioidaankin muoviroskan vuoksi keskimäärin heikoksi. Muovisen makroroskan määrä on myös lisääntynyt seurantajakson aikana eli vuodesta 2012 lähtien.

Suomessa pohjaroskien seuranta on käynnistymässä

Suomen aluevesillä pohjatroolausta ei ole käytetty kalakantojen arviointiin, ja niinpä meille ei ole kertynyt seurantatietoa pohjien roskista. Muutamat koeluonteiset haraukset Selkämeren rannikolla vanhasta pohjatroolista rakennetulla keräimellä antavat kuitenkin osviittaa pohjaroskien määrästä ja laadusta. Noin neljä viidesosaa saaduista roskista oli muovisia ja peräisin kalastuksesta: verkkoja, verkkohavaksen osia ja siimoja.

Merenpohjan roskaantumisen seurantaan on alettu käyttää myös muita menetelmiä, kuten kalastajien trooleihin tarttuneiden roskien laskentaa ja pohjaroskien havainnointia sukellusrobotin (ROV) avulla. Merenpohjan läheisyyteen sijoittuvat troolivedot ovat lähes poikkeuksetta tuottaneet myös roskasaaliin, jonka määrä – troolauspinta-alaa kohti laskettuna – vastaa suuruusluokaltaan HELCOMin arviota Itämeren muiden pohjien roskamääristä. Roskista valtaosa on muovia.

Sukellusrobotilla tehdyt koekartoitukset sijoittuivat Helsingin ja itäisen Suomenlahden rantavesiin. Roskia löytyi kaikilta kartoitetuilta pohjilta; yleisimpiä olivat pullot, tölkit sekä muut elintarvikepakkaukset ja astiat.

Mikroroskaa vedessä ja sedimentissä

Suomessa on tutkittu myös meren mikroroskia eli alle viiden millimetrin kokoisia roskahiukkasia. Tutkimus on varsin uutta; aineistoa on kertynyt lähinnä 2010-luvulta alkaen. Näytteitä on kerätty erityisesti avomerialueiden pintavesistä ja pohjasedimentistä.

Eniten on tutkittu Suomenlahtea. Lahden avo- ja rannikkovesien pintavedestä löydettiin vuonna 2020 keskimäärin liki yksi mikroroskahiukkanen kuutiometrissä vettä. Sedimentissä mikroroskia oli satoja kappaleita kilogrammassa kuiva-ainetta. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin on saatu maailman muilta meriltä.

Tutkimusten vähäisyyden vuoksi ei ole vielä mahdollista arvioida merialueiden tilaa mikroroskien määrän osalta. Mikroroskan laadusta tiedetään kuitenkin jo jonkin verran: näytteistä tunnistetut mikroroskat ovat suurimmaksi osaksi mikromuoveja.

Roskaa löytyy kalanpyydyksistä ja merimetsojen pesistä

Meren pinnan ja vesipatsaan roskien määrästä on saatu hieman tietoa kalastajilta. Kaupallisille kalastajille tehdyn kyselyn mukaan kalanpyydyksiin tarttui Suomen merialueella yhteensä noin 35 tonnia roskaa vuonna 2021. Runsas puolet vastanneista ilmoitti, ettei pyydyksistä löytynyt lainkaan ihmisen tuottamia roskia.

Meriekosysteemin roskaongelmaa on lisäksi kartoitettu tutkimalla merimetsojen pesiä. Neljästä Suomenlahden merimetsoyhdyskunnasta löytyi pesämateriaalin joukosta muun muassa muovipusseja, ruokapakkauksia, kalastusverkon osia sekä köysiä ja panoslankoja. Enimmillään roskia oli 92 prosentissa merimetsoyhdyskunnan pesistä, vähimmillään noin kolmasosassa pesistä.

Myös sisävedet ovat roskaisia

Roskien määrää ja laatua seurataan järjestelmällisesti Suomessa vain merialueilla. Kansalaishavaintojen avulla on kuitenkin saatu tietoa myös sisävesien rantojen pienistä roskista. Tietojen valossa näyttää siltä, että sisävesien rannoilta löytyy jopa enemmän pieniä roskia kuin merenrannoilta. Voit tutustua kansalaisten sisävesien rannoilta ilmoittamiin roskahavaintoihin Rosgis-verkkopalvelussa(siirryt toiseen palveluun).

Lisäksi Syke on tutkinut mikromuovien esiintymistä järvissä ja Lapin joissa. Tutkimusten mukaan järvien pintavesissä on yhtä paljon tai jopa enemmän mikromuoveja kuin Suomen merialueella. Jokivesistä tehdyt mittaukset osoittavat, että mikromuoveja löytyy sekä asutuskeskusten lähivesistä että erämaa-alueiden joista.