Meriroskien seuranta kehittyy

Meriroskien aiheuttamaan ongelmaan on herätty vasta äskettäin. Roskaa löytyy kaikkialta merestä ja sen haitat ulottuvat koko ekosysteemiin. Meren roskaantumista seurataan eri tavoin, ja uusia menetelmiä kehitetään.

---

Meriroskan tutkimus ja seuranta aloitettiin Itämerellä 2010-luvun alkupuolella. Koska seurantaa on tehty vasta vähän aikaa, seurantamenetelmät eivät ole vielä kaikilta osin vakiintuneet. Tämä on haitannut tietojen kokoamista ja vertailua Itämeren rantavaltioiden välillä.

Toistaiseksi tietoa on kertynyt parhaiten rannoilla olevista makroroskista. Tämä johtuu pitkälti siitä, että rantojen roskaantumista on helpompi seurata kuin esimerkiksi merenpohjalle vajonneita tai vedessä kelluvia roskia.

Rantaroskia seurataan 17 rannalla

Suomessa merenrantojen roskaantumista alettiin seurata järjestelmällisesti vuonna 2012. Seurantaa tehdään YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kehittämällä menetelmällä. Siinä kerätään seuranta-alalta kaikki yli 2,5 cm:n kokoiset roskat kolmesti vuodessa. Kerätyt roskat lasketaan ja luokitellaan materiaaleittain ja alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan.

Virallisia seurantarantoja on tätä nykyä 17. Seuranta toteutetaan tällä hetkellä Suomen ympäristökeskuksen ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n yhteistyönä. Myös eräillä muilla kansalaisjärjestöillä, kuten Suomen Rotarylla, on iso merkitys roskaantumistiedon kerääjinä ja virallisen seurannan täydentäjinä.

Mikroroskia havainnoidaan vedestä ja sedimentistä

Mikromuovia ja muita mikroroskia on seurattu Suomen merialueilla vuodesta 2013 alkaen, aluksi lähinnä Suomenlahdella, sittemmin myös muilla merialueilla. Läpimitaltaan 1– 5 millimetrin kokoisia mikroroskia havainnoidaan sekä pintavedestä että merenpohjan sedimentistä.

Mikroroskia voidaan kerätä vedestä joko pintahaavilla tai pumppaamalla vettä suodattimien läpi. Pohjasedimentistä näytteitä otetaan erilaisilla pohjaan laskettavilla noutimilla. Seurantaa tehdään 12 asemalla, jotka kattavat suurimman osan avomerialueista.

EU ja HELCOM velvoittavat seuraamaan meren roskaantumista

Meriroskien seurantaan velvoittaa Euroopan unionin meristrategiadirektiivi. EU:n nykyisen määritelmän mukaan ympäristö on meriroskan suhteen hyvässä tilassa, kun meren roskaantuminen ei aiheuta merkittävää haittaa meriluonnolle tai meren käytölle.

Meriroska kuuluu myös Itämeren suojelukomission (HELCOM) määrittämiin paineindikaattoreihin, joita merellä seurataan. Vuonna 2021 päivitetyssä Itämeren suojelun toimintaohjelmassa (Baltic Sea Action Plan, BSAP) asetetaan tavoitteeksi vähentää merkittävästi meriroskan päätymistä mereen ja rannoille.

Roskien seurantamenetelmiä kehitetään ja yhtenäistetään

Rantaroskien ja mikroroskien seurannan lisäksi meren tilan arvioinnissa tulisi ottaa huomioon merenpohjalle vajonneet ja meren pinnalla kelluvat makroroskat sekä eläimille roskaantumisesta koituvat haitat.

Merenpohjan makroroskan seurantamenetelmiä on kokeiltu Suomessa vuodesta 2021 lähtien. Lupaavimmilta menetelmiltä vaikuttavat silakan välivesitroolauksen yhteydessä saatujen roskien inventointi sekä kauko-ohjattavan, kameralla varustetun sukellusrobotin (ROV) hyödyntäminen.

Välivesitroolausta harjoittavia kalastajia on osallistettu roskan keruuseen Suomen merialueilla. Kertyneen roskan määrä, laatu ja paino on arvioitu troolauspinta-alaa kohden. Jatkossa välivesitroolausta käytetään erityisesti syvillä avomerialueilla merenpohjan roskaantumisen seurantaan.

Sukellusrobotilla tehty videointi näyttäisi puolestaan sopivan parhaiten matalien pohjien roskakartoitukseen. Videointia aiotaankin käyttää erityisesti matalilla ja herkillä pohjilla. Pohjaroskien kansallinen seuranta on tarkoitus aloittaa vuonna 2026.

Pinnalla kelluville makroroskille tai meriroskien haittavaikutuksille ei vielä ole vakiintuneita seurantamenetelmiä. Itämeren suojelukomissiossa on vuonna 2024 valmistunut ohjeistus, jonka avulla kartoitetaan mikroroskan ja mikromuovin haittoja merieliöille käyttämällä sinisimpukoihin kertyvien roskahiukkasten määrää eliöiden altistumisen yhtenä kuvaajana.

HELCOM pyrkii entisestään yhtenäistämään roskaantumisen seurantamenetelmiä Itämeren rantavaltioissa. Myös Euroopan unionissa pyritään yhtenäistämään meriroskien seurantaa.