Valtameri ohjaa elämää maapallolla
Meri peittää yli kaksi kolmasosaa maapallon pinnasta. Maailman vesivaroista peräti 97 prosenttia on meressä. Meriin virtaavat joet tuovat mukanaan maa- ja kallioperästä liuennutta suolaa. Meriveden suolapitoisuus on keskimäärin 3,5 prosenttia, eli suolaa on 35 grammaa litrassa. Kolmesta ämpärillisestä merivettä saadaan haihduttamalla noin kilo merisuolaa.
Itämeri on osa koko maapalloa kiertävästä merestä. Tämä maailmanlaajuinen meri ymmärretään nykyisin yhdeksi laajaksi valtamereksi, jonka erinimiset osat ovat yhteydessä toisiinsa. Pääjaottelussa valtameri jaetaan viiteen osaan: Atlantti, Tyynimeri, Intian valtameri, Eteläinen valtameri ja Pohjoinen Jäämeri eli Jäämeri.
Valtameren laidoilla on useita reunameriä ja sivumeriä. Reunameriä ovat esimerkiksi Beringinmeri ja Pohjanmeri, jotka rajoittuvat toiselta puolelta mantereeseen ja toiselta puolelta pääosin avomereen. Sivumeret ovat enimmäkseen niemien tai saariketjujen ympäröimiä merialueita. Isoja sivumeriä ovat esimerkiksi Karibianmeri ja Välimeri, pienempiä taas Itämeri ja Mustameri.
Tyynimeri
Tyynenmeren pinta-ala on 162 miljoonaa neliökilometriä ja keskisyvyys 4080 metriä. Tyynimeri on valtameren osista suurin ja peittää yli kolmasosan maapallon pinnasta. Alueella on suuria asuttuja saaristoja. Valtameren syvin kohta, 11 kilometrin syvyinen Mariaanien hauta, sijaitsee Tyynessämeressä.
Atlantti
Atlantin pinta-ala on 85 miljoonaa neliökilometriä ja keskisyvyys 3650 metriä. Atlantin reuna-alueilla mannerjalustat ovat leveitä ja vakaampia kuin Tyynenmeren reunoilla. Atlanttia reunustavat merialueet kuuluvat maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin ja öljy- ja mineraalivarojen lähteisiin. Itämeri kuuluu Atlanttiin.
Itämeri on yhteydessä Pohjanmereen Ruotsin ja Tanskan välisen Kattegatin salmen kautta. Itämeren erikoispiirreitä ovat vähäinen suopitoisuus, vuoroveden heikkous, mataluus ja sijainti kokonaan mannerjalustalla. Itämeren keskisyvyys on 54 metriä ja syvin kohta 459 metriä.
Intian valtameri
Intian valtameren pinta-ala on 71 miljoonaa neliökilometriä ja keskisyvyys 3740 metriä. Suuret joet Indus ja Ganges laskevat Intian valtamereen ja tuovat mukanaan valtavat määrät sedimenttiä. Gangesin tulvadelta ulottuu 2000 kilometrin päähän Bengalinlahdelle. Intian valtamerellä on seitsemän suurta merivirtaa. Näiden merivirtojen erikoispiirre on, että ne vaihtavat suuntaa kahdesti vuodessa.
Pohjoinen jäämeri eli Jäämeri
Pohjoisen jäämeren pinta-ala on 16 miljoonaa neliökilometriä ja keskisyvyys 1210 metriä. Tämä Atlantin jatke on maailmanalaajuisen valtameren osista pienin, matalin ja kylmin. Se liittyy Tyyneenmereen Beringinsalmen kautta. Jäämeri on valtaosin jäässä ympäri vuoden. Viime vuosina jääpeite on ohentunut ja haurastunut. Erityisen nopeasti merijää sulaa arktisen alueen reunamilla.
Eteläinen valtameri
Eteläisen valtameren pinta-ala on 22 miljoonaa neliökilometriä ja keskisyvyys 3270 metriä. Se sijaitsee Etelämanteren rannikon ja 60. eteläisen leveyspiirin välissä. Voimakas Länsituulten virta kiertää myötäpäivään eristäen Eteläisen valtameren pintavedet maailmanlaajuisen valtameren pohjoisemmista osista. Eteläisen valtameren aallot ovat korkeita ja hyytäviä.
Mannerjalusta on mantereita ympäröivä matalan meren vyöhyke
Valtameren rannasta merelle päin ulottuva mannerjalusta on matalaa, alle 200 metrin syvyistä aluetta. Itämeri ja Pohjanmeri ovat kokonaan mannerjalustan päällä, minkä vuoksi ne ovat matalia. Litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeellä, kuten Chilen rannikolla, mannerjalusta voi toisaalta olla hyvin kapea, jolloin vesi syvenee nopeasti. Mannerjalustoille valuu maa-ainesta, joka kasaantuu ja sedimentoituu kerroksiksi. Merien hyödynnetyt öljy- ja mineraalilähteet sijaitsevat mannerjalustoilla.
Mannerjalusta ja matalanmeren alue päättyy äkkisyvään, kanjonien uurtamaan mannerrinteeseen, jota pitkin valuu sedimenttiä sameavirtoina. Mannerrinne loivenee noin kolmen kilometrin syvyydessä kumpuilevaksi mannerylängöksi.
Merenalaisten laattojen saumakohtiin muodostuneet vuorimaiset ketjut halkovat valtameriä keskiselänteinä. Valtaosa keskiselänteistä on meren alla, mutta muutamat kohdat, kuten Islanti ja Azorit, nousevat merenpinnan yläpuolelle. Islannin länsipuoli lepää Pohjois-Amerikan laatalla ja itäpuoli Euraasian laatalla. Laatat erkanevat hitaasti, noin 2,5 senttimetriä vuodessa, mistä seuraa toistuvia pieniä maanjäristyksiä ja välillä suurempiakin.
Merenpohjan hämärässä ja pimeässä avautuvat jylhät maisemat
Syvänmeren laajojen tasankojen keskeltä kohoaa vuoria jyrkänteineen aivan kuten maan päällä. Kumpuihin on repeytynyt rotkoja ja kanjoneita. Merenpohjan tuhansista tulivuorista monet ovat aktiivisia paraikaa.
Syvänmeren altaat ulottuvat kilometrien syvyyteen. Hautavajoamat ovat yli kuuden kilometrin syvyisiä rotkoja. Läntisellä Tyynellämerellä sijaitseva Mariaanien hauta on 50 kilometriä leveä ja 2000 kilometriä pitkä. Siellä on maailmanlaajuisen valtameren syvin kohta: Challengerin syvänne, joka ulottuu lähes yhdentoista kilometrin syvyyteen. Syvänteessä on pilkkopimeää, ja paine on tuhatkertainen verrattuna ilmanpaineeseen. Syvänteeseen on laskeuduttu sekä miehitetyillä sukellusaluksilla että kauko-ohjattavilla sukellusroboteilla. Tutkimusryhmät ovat havainneet syvänteen pohjalla tuhansia roskia: kalastusvälineitä, lasia, metallia – ja muovipussin.
Mariaanien hautaan verrattuna Itämeri on huimasti matalampi. Sen syvyyttä ei ilmaista kilometreissä vaan metreissä; Itämeren syvin kohta ulottuu vaatimattomaan 459 metriin.