Perun rannikko on viileä ja karu, mutta Perunvirta tuottaa sen edustalle anteliaat kalavedet.
© Matti Nummelin
Perunsardellia hyödynnetään lähinnä kalaöljyn ja -jauhon tuotannossa.
© Matti Nummelin
Valtameren liikkeet
Valtameren liikkeet siirtävät valtavia vesimassoja
Maailmanlaajuisen valtameren vesi on jatkuvassa liikkeessä. Liikettä pitävät yllä maan kiertoliike ja sen synnyttämät planetaariset tuulet sekä paikalliset tuulet ja vuorovesi-ilmiö. Meren liikkeet vaikuttavat erityisesti rannikkoseutujen ilmastoon ja elinoloihin, mutta vaikutukset kantautuvat pitkälle mantereiden sisäosiin.
Maapallon suuret merivirrat syntyvät Maan pyörimisliikkeestä ja sen aiheuttamista planetaarisista tuulista, jotka puhaltavat pääsääntöisesti samaan suuntaan tietyillä leveyspiireillä. Planetaariset tuulet työntävät meren pintavettä mukanaan jopa sadan metrin syvyydeltä. Veden mukana siirtyy muun muassa lämpöä, ravinteita ja merieliöitä.
Maapallon pyörimisliike synnyttää niin sanotun coriolisvoiman, joka kääntää planetaarisia tuulia pohjoisella pallonpuoliskolla kulkusuunnastaan oikealle ja eteläisellä pallonpuoliskolla vasemmalle. Päiväntasaajan tienoille kehittyvät voimakkaat pasaatituulet, jotka puhaltavat vuodenkierron mukaan päiväntasaajan pohjoispuolella koillisesta ja eteläpuolella kaakosta. Englanniksi pasaatituulten nimi on Trade winds eli kauppatuulet, mikä kuvaa hyvin niiden suurta merkitystä purjealusten aikakaudella.
Vuorovesi-ilmiö nostaa ja laskee merenpintaa
Vuorovesi-ilmiön aiheuttavat Maan pyöriminen akselinsa ympäri sekä Kuun ja Auringon meriveteen kohdistama vetovoima. Kun tietty alue Maan pinnasta on Kuun kohdalla, Kuu vetää vettä puoleensa ja merenpinta kohoaa nousuvetenä. Nousuvesi ilmenee samaan aikaan myös maapallon vastakkaisella puolella, koska Maan painovoima on siellä pienempi kuin Kuun puolella. Vuorovesi-ilmiö on voimakkaimmillaan täydenkuun ja uudenkuun aikana.
Vuoroveden korkeuteen vaikuttavat paikalliset tekijät ja rantaviivan muodot. Euroopan rannikoilla vuoksen ja luoteen vaihteluväli on muutama metri. Atlantin rannikon kapeissa jokisuissa ja lahdissa vedenkorkeus voi vaihdella jopa yli 16 metriä. Kalastajat ja muut merenkulkijat tarvitsevat vuorovesikalenterinsa. Sekä nousuvesi että laskuvesi esiintyvät tavallisesti kaksi kertaa vuorokaudessa.
Itämeri on niin pieni, ettei vuoroveden vaihtelua täällä juuri huomaa. Vuoroveden vaikutus on vain muutamia senttimetrejä. Virtausten takia nousu- ja laskuvesi tulevat Itämerellä vain kerran vuorokaudessa. Lisäksi ilmanpaine-erot Itämeren pohjois- ja eteläosien välillä vaikuttavat vedenpinnan korkeuteen vuorovettä enemmän. Suomessa vuorovesi-ilmiö voidaan havaita selvästi vain Strömman kanavalla(siirryt toiseen palveluun).
Golfvirta havainnollistaa monimutkaisen meri-ilmasto-järjestelmän perussäännöt
Lämmin merivirta suuntautuu aina päiväntasaajan seudulta kohti napoja ja kylmä merivirta navoilta kohti päiväntasaajaa. Pohjoisella Atlantilla tätä merivirtojen karusellia kutsutaan AMOCiksi eli Pohjois-Atlantin kiertoliikkeeksi.
Golfvirta on yksi AMOCin osa. Golfvirta siirtää valtavaa lämmintä vesimassaa Meksikonlahdelta Pohjois-Atlantille, enimmillään kahden sekuntimetrin nopeudella. Keskellä Atlanttia Golfvirta jakautuu kolmeen haaraan, joista keskimmäinen, Pohjois-Atlantin virta, suuntautuu koilliseen, kohti Norjan rannikkoa. Siinä vaiheessa, kun Pohjois-Atlantin virta ja Golfvirran toinen pohjoinen haara – kohti Grönlantia suuntautuva Irmingerinvirta – tavoittavat Jäämeren, ne ovat jäähtyneet kylmiksi. Jäämerellä nämä virrat kohtaavat pintaveden, jota jään sulaminen on hieman laimentanut. Koska virtojen tuoma vesi on suolaisempaa, se on myös painavampaa ja alkaa vajota kohti pohjaa. Samalla virran kulku kääntyy ja kylmä vesimassa virtaa napa-alueilta kohti päiväntasaajaa. Pintavirtauksena napa-alueelle virrannut vesi palaa etelään pohjavirtauksena.
AMOCin kuljettama vesimäärä on satakertainen verrattuna kaikkiin maailman jokiin. Kiertoliikkeessä kulkeva valtava vesimassa lämmittää Pohjois-Euroopan ilmastoa. Se myös lisää meriveden haihtumista, mistä kertyvät pilvet pudottavat rankkasateita lähirannikolle. Kylmän merivirran vaikutus on päinvastainen. Se vähentää haihtumista merestä ja jäähdyttää rannikon läheistä ilmamassaa meren päällä. Vesi tiivistyy sateeksi merellä, ja rannikolla on hyvin vähäsateista. Esimerkiksi Namibian rannikolla ravinteikas Benguelanvirta saa aikaan valtavan kalantuotannon, mutta rantaviivan yläpuolella kaikki on toisin: rikas meriekosysteemi on vaihtunut muutaman kymmenen metrin matkalla Namibin aavikoksi.
Merivirran lämpimyys määritellään aina suhteessa ympäröivään vesimassaan. Lämmin merivirta lähellä napa-alueita voi todellisuudessa olla viileämpi kuin kylmä merivirta lähellä päiväntasaajaa.
El Niño ja La Niña muuttavat merivirtoja rajuin seurauksin
Tyynellämerellä pasaatituulet siirtävät päiväntasaajan lämmintä pintavettä kohti länttä. Vesi pakkautuu Kaakkois-Aasian rannikolle ja pakenee Perun ja Chilen rannikolta, jonne kumpuaa viileää ja ravinteikasta vettä syvemmistä kerroksista. Kaloille, merilinnuille ja muille eläimille riittää syötävää, mikä hyödyttää rannikon elinkeinoja. Kaakkois-Aasian ja Indonesian ylle kehittyy runsaita sateita, kun taas itäisellä Tyynellämerellä on melko kuivaa.
El Niño -ilmiö muuttaa tilanteen keskimäärin 3–5 vuoden välein, vuodeksi tai pariksi. El Niñon aikana pasaatituulet laantuvat. Pintavedet viilenevät Tyynenmeren länsiosassa ja vastaavasti lämpenevät idässä. Ravinteikkaan veden kumpuaminen Etelä-Amerikan länsirannikolla heikkenee, mikä vaikuttaa laajalti ekosysteemeihin ja elinkeinoihin. Muun muassa kalasaaliit romahtavat.
El Niñon aikana laaja lämmin ilmamassa itäisellä Tyynenmerellä tuottaa rajuilmoja eri puolilla maapalloa. Rankkasateet ja tulvat lisääntyvät Amerikassa ja Afrikassa. Toisaalta Tyynenmeren länsipuoli kärsii usein kuivuudesta, mistä on seurannut laajoja maastopaloja Australiassa. Atlantilla hirmumyrskyt yleistyvät.
La Niña-ilmiön vaikutukset ovat päinvastaiset: Päiväntasaajan tienoilla Tyynenmeren vesi on jopa viisi astetta keskimääräistä kylmempää.
Matti Nummelin