Valtameri altistuu muutoksille
Maailman merien huikeat mittasuhteet saavat herkästi ajattelemaan, ettei mikään inhimillinen voima pysty muokkaamaan merta tai horjuttamaan sen ikuista rytmiä. Tämä käsitys on osoittautunut vääräksi. Maailmanlaajuinen valtameri on viime vuosikymmeninä kohdannut monenlaisia muutoksia, joiden seuraukset heijastuvat myös ihmisen hyvinvointiin.
Rannikkoseutujen asukkaat ovat liikkuneet merellä ja hyödyntäneet sen luonnonvaroja ikimuistoisista ajoista lähtien. Tekninen kehitys ja luonnonvarojen käytön kaupallistuminen ovat antaneet toiminnalle aivan uudet mitat. Mereen kohdistuvat paineet ovat moninkertaistuneet, ja kilpailu meren antimista on kiristynyt niin paljon, että osa valtameren luonnonvaroista uhkaa ehtyä.
Kalakannat kärsivät liikapyynnistä
Kestämätön kalanpyynti ja laiton kalastus ovat maailmanlaajuinen ongelma. Teollisen mittakaavan kalastuslaivastot suuntaavat aavoille kansainvälisille vesille. Pohjatroolit rouhivat merenpohjaa ja tuhoavat sen elinympäristöjä. Trooleihin tarttuu myös paljon sivusaalista: vääränkokoisia kaloja ja väärää lajia. Tehokas troolaus on osasyy siihen, että myös haiden ja monien muiden petokalojen kannat ovat romahtaneet.
Maailman ruokajärjestön FAOn mukaan suurin osa merialueista on liikakalastettuja. Vuonna 2022 merieläinten kokonaissaalis oli noin 91 miljoonaa tonnia, josta seitsemän maan laivastot kalastivat noin puolet. Maat olivat Kiina, Indonesia, Peru, Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Vietnam. Tärkeimmät saaliskalat olivat sardelli ja alaskanseiti sekä tonnikalan sukuinen boniitti.
Pienkalastajat ovat monissa maissa pulassa. Pyyntiluvat menevät isoille yrityksille ja saaliista suurin osa vientiin. Kun ylikalastus jatkuu liian pitkään, tiukimmatkaan kalastusrajoitukset eivät enää saa kantoja elpymään.
Syvänmeren pohjasta himoitaan arvometalleja
Merenpohjan kaupallinen louhinta, öljynporaus ja kaivostoiminta ovat keskittyneet mannerjalustan alueelle. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä vihreään siirtymään tarvittavista metalleista on kova kysyntä. Litosfäärilaattojen saumakohtiin, vedenalaisten kuumien lähteiden ympärille, on miljoonien vuosien aikana kiteytynyt mineraalimöykkyjä, jotka sisältävät esimerkiksi mangaania, nikkeliä, litiumia ja kobolttia. Juuri näitä metalleja tarvitaan nykyteknologiaan, kuten älypuhelimiin, akkuihin, tuulivoimaan ja aurinkopaneeleihin.
Syvänmeren kaivostoimintaan on toistaiseksi myönnetty lähinnä tutkimuslupia, mutta useissa maissa, ennen muuta Yhdysvalloissa, on valmisteltu myös kaupallisen kaivostoiminnan aloittamista. Laivoista kilometrien syvyyteen laskettavat louhintarobotit, malmi-imurit ja lanaukset voivat muokata merenpohjaa ankaralla kädellä. Niiden pelätään runtelevan ja tuhoavan vielä monelta osin tuntemattomiakin eliöyhteisöjä.
Rehevöityminen vaivaa valtameren laitoja
Rehevöityminen eli veteen joutuneiden ravinteiden aiheuttama levien liikakasvu koskettaa erityisesti mannerjalustalla sijaitsevia merialueita ja rannikkoja – juuri niitä alueita, jotka ovat tärkeitä rannikkoseutujen asukkaille ja heidän elinkeinoilleen. Merivirrat ja rantojen muodot vaikuttavat paljon eri alueiden rehevöitymisalttiuteen. Herkimmin rehevöityvät saarten ja niemien rajaamat, osittain sulkeutuneet merialueet, joiden rannoilla on tiheä asutus. Tällaisia merialueita ovat muun muassa Itämeri sekä Kaakkois-Aasian saaristot ja rannikot.
Rehevöitymiselle alttiita merialueita löytyy laajasti Pohjois-Atlantin molemmilta rannoilta, Tyynenmeren länsirannalta sekä Intian valtameren pohjoisrannikolta. Myös Etelä-Amerikan Atlantin puoleinen rannikko kuuluu rehevöitymiselle alttiisiin alueisiin. Samaisilla rannikkoalueilla meri kärsii usein myös kemikaalikuormasta ja roskaantumisesta.
Roskalauttoja ulapoilla
Maailman meriin päätyy vuosittain miljoonia tonneja jätteitä, joista vähintään 85 prosenttia on muovia. Osa muovijätteestä huuhtoutuu lähirannoille, mutta iso osa kulkeutuu kauemmaksi tuulten ja merivirtojen mukana. Arviot meriin kertyneen muovin määrästä vaihtelevat, mutta liikkuvat joka tapauksessa yli sadassa miljoonassa tonnissa. Merten muovimäärän pelätään kaksin- tai kolminkertaistuvan lähivuosikymmeninä.
Valtamerten muoviongelmaan havahduttiin toden teolla vuonna 1988, kun Tyyneltämereltä löytyi suuri, meren pinnalla kelluva jätepyörre. Sittemmin on osoittautunut, että jätepyörre on vielä paljon laajempi kuin alun perin havaittiin; se kattaa neljä kertaa Itämeren kokoisen alueen. Tyynenmeren jätelauttaa onkin kutsuttu maailman suurimmaksi kaatopaikaksi. Sittemmin on havaittu, että samankaltainen valtava jätepyörre kelluu myös pohjoisella Atlantilla.
Muovijäte muodostaa vakavan ongelman monille merieläimille – valaille, hylkeille, kilpikonnille, merilinnuille ja kaloille – jotka saattavat niellä muovinkappaleita tai takertua niihin. Merivirtojen pyörittämä ja aaltojen riepottelema muovi jauhautuu yhä pienempiin osiin, jolloin sitä päätyy myös selkärangattomiin eläimiin, jopa mikroskooppiseen planktoniin, ja sitä kautta merten koko ravintoverkkoon.
Ilmastonmuutos näkyy meriluonnossa
Ilmastonmuutos on lämmittänyt ja happamoittanut meriä, eikä kehitys näytä pysähtyvän. Muutos vaikuttaa laajasti merten ekosysteemeihin, sillä osa eliölajeista on hyvinkin tarkkoja elinympäristönsä lämpötilan ja happamuuden suhteen.
Vuonna 2025 julkaistun tiedon mukaan korallien laaja katoaminen maailman meristä on nyt lähes varmaa ja peruuttamatonta. Koralliriuttojen tuhoutuminen merkitsee, että yksi merten tärkeimmistä ja monilajisimmista elinympäristöistä katoaa pysyvästi. Maailma on silloin saavuttanut ensimmäisen ilmastonmuutokseen liittyvän niin sanotun keikahduspisteen, josta ei ole enää paluuta.
Lämpenevä merivesi antaa energiaa trooppisille hirmumyrskyille
Hirmumyrskyjä esiintyy päiväntasaajan läheisyydessä, kun meren pintaveden lämpötila on vähintään +26 astetta. Veden yllä ilma lämpenee ja kohoaa voimakkaasti, syntyy matalapaine. Samalla merestä haihtuu runsaasti vesihöyryä, joka nousee ylös, tiivistyy pilviksi ja iskeytyy rankkasateena alas. Kun vesihöyry tiivistyy sateeksi, vapautuu valtavasti energiaa, mikä vauhdittaa hirmumyrskyjä.
Ilmastonmuutoksen ennustetaan voimistavan hirmumyrskyjä ja rankkasateita. Matalapaineet ja myrskytuulet saavat vedenpinnan kohoamaan rannikolla nopeasti, mikä synnyttää voimakkaita tulva-aaltoja. Tyynenmeren alueella taifuuneja esiintyy ympäri vuoden, mutta muilla alueilla meriveden talvinen viileneminen ja pasaatituulten rytmi rajoittavat ne tiettyyn vuodenaikaan. Rannikon ekosysteemit, kuten mangrovemetsät ja koralliriutat, suojaavat rantoja hyökyaalloilta, tulvilta ja eroosiolta.
Merenpinta nousee
Kun merivesi lämpenee, sen tilavuus kasvaa, mikä saa merenpinnan kohoamaan. Kehitystä voimistaa mannerjäätiköiden sulaminen, joka tuo mereen lisää vettä. Merenpinta on noussut 1990-luvun alkupuolelta keskimäärin runsas kolme millimetriä vuodessa eli tähän mennessä noin kymmenen senttimetriä. Noususta noin puolet on johtunut meriveden lämpölaajenemisesta ja puolet jäätiköiden sulamisesta.
Merenpinnan nousun ennustetaan jatkuvan niin, että vuonna 2100 merenpinta olisi puoli metriä tai metrin nykyistä korkeammalla sen mukaan, miten hyvin ilmastonmuutosta onnistutaan hillitsemään. Ennuste on kuitenkin hyvin epävarma, koska kehitykseen vaikuttavat muun muassa napaseudun paikalliset lämpötilat ja sademäärät. Iso merkitys on myös sillä, kuinka tehokkaasti meren virtaukset siirtävät lämpöenergiaa syvemmälle.
Heikkeneekö Golfvirta?
Tuoreimpia huolenaiheita on ilmastonmuutoksen mahdollinen vaikutus merivirtoihin, erityisesti Pohjois-Atlantin kiertoliikkeeseen (AMOC), jonka yksi osa on Eurooppaan lämpöä tuova Golfvirta. Grönlannin jäätiköistä tulevat suolattomat sulamisvedet voivat nimittäin hidastaa AMOCia tai jopa pysäyttää sen kokonaan.
Pahimmassa skenaariossa AMOC hidastuu jo, kun maapallon keskilämpötila on noussut kaksi astetta. Jos näin käy, Pohjoismaiden ilmasto kylmenee, myrskyt lisääntyvät ja meri jäätyy talvisin nykyistä laajemmin. Toisessa skenaariossa AMOC alkaisi heiketä vasta, kun maapallon ilmasto on lämmennyt 3–4 astetta. Siinä tapauksessa nettovaikutus Pohjoismaiden lämpötiloihin on vähäinen – lämpöä riittää, vaikka Golfvirta ei enää toisikaan sitä tänne. Tapahtuipa niin tai näin, ongelmat eivät lopu: merenpinta nousee joka tapauksessa kaikkialla maapallolla, myös Pohjolassa.