Kilpajuoksu Itämerelle on alkanut – merialuesuunnittelu sovittaa yhteen eri intressejä

Meriympäristön huono tila on noussut maailmanlaajuiseksi huolenaiheeksi. Samalla paine merialueiden tehokkaampaan taloudelliseen hyödyntämiseen on kasvanut. Tämä näkyy esimerkiksi EU:n sinisen kasvun strategiassa.

Pekka Salminen ja Heidi Lusenius

Salminen työskenteli merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattorina ja Lusenius työskentelee projektisuunnittelijana Varsinais-Suomen liitossa.

Sinisellä kasvulla viitataan mereen liittyvään liiketoimintaan. Hyvinvoiva meri on tuottava meri. Sinisen kasvun nopea luominen vaatisi kuitenkin valtiolta nykyistä selkeämpien ja kunnianhimoisempien tavoitteiden asettamista. Lisäksi kasvun tiellä olevat esteet tulisi purkaa.

Merituulivoima voisi tuottaa puhdasta energiaa jopa vientiin

Teknologian kehitys luo uusia mahdollisuuksia hyödyntää merialueita. Kysymys kuuluukin, millaisiin uusiin avauksiin ja mahdollisuuksiin voimme tarttua.

Olemme tottuneet käyttämään merta monin eri tavoin. Uudet käyttömuodot voivat kuitenkin herättää helposti epäilyjä. Lopulta niiden hyödyntäminen voi olla vääjäämätöntä.

Jos haluamme todella vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen, merituulivoima tarjoaa puhtaan ja turvallisen kotimaisen ratkaisun. Sillä saadaan tuotettua energiaa laajassa mittakaavassa ja kustannustehokkaasti.

Itämeren valtioista Suomella on ylivoimaisesti suurin merituulivoimapotentiaali. Siitä voisi olla jopa vientituotteeksi, jos investointien esteet saadaan purettua.

Silakan syönti kannattaa

Lähiruoasta puhutaan, mutta silakkaa ei syödä. Norjasta tuotava kasvatettu lohi myy paremmin. Suomen kalatalouden vaihtotasevaje on jo noin 350 miljoonaa euroa. Kasvatetun tuontikalan korvaaminen kotimaassa kasvatetulla kalalla voitaisiin laskennallisesti toteuttaa hyvinkin pienellä merialueella.

Mutta missä ja miten tuotanto voitaisiin toteuttaa ajautumatta ristiriitaan meriympäristön suojelutavoitteiden kanssa? Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma osoittaa soveltuvimpien alueiden sijaitsevan Selkämerellä.

Meren tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen herättää kysymyksiä

”Merestä nostetaan sinistä kultaa”, otsikoi Tiede-lehti kesällä. Kaivokset herättävät voimakkaita tunteita jokaisen omalla takapihalla. Ilmoille on kuitenkin heitetty ajatus, jos tulevaisuuden kaivokset sijaitsisivatkin meren pohjassa.

Uusiin ajatuksiin liittyy kuitenkin monia avoimia kysymyksiä. Missä menee kestävän hyödyntämisen raja? Paljonko maalla tapahtuvien toimintojen aiheuttama vesistökuormitus ja muut vaikutukset pienentävät merellisten elinkeinojen toimintamahdollisuuksia? Kenellä on oikeus käyttää ja kuormittaa vesistöjä?

Maan ja meren vuorovaikutus herättää kysymyksiä, joihin merialuesuunnittelu pyrkii osaltaan löytämään ratkaisuja.

Sininen kasvu taataan kestävällä ja pitkäjänteisellä suunnittelulla

Merialuesuunnittelussa katsotaan tulevaisuuteen ja avataan keskustelua tulevaisuuden tarpeista ja eri käyttömuotojen välisistä yhteisvaikutuksista. Merialuesuunnittelu on työkalu. Sen avulla edistetään meren hyvää tilaa sekä sinistä kasvua sovittamalla yhteen eri käyttömuotojen tarpeita.

Maailmalla on jo nähty, kuinka merituulivoimapuisto toimii matkailunähtävyytenä sekä vesiviljelyn sijoituspaikkana. Tämän pohjalta voi vain pohtia, millaisia yhteiskäyttömuotoja Itämerellä olisi löydettävissä.

Merialuesuunnittelu on pitkän aikavälin rajat ylittävää, strategista ja ohjaavaa suunnittelua. Suunnitelmakartalle laadittavat merkinnät eivät siis ole kaavan tapaan lakisääteisesti velvoittavia. Merialuesuunnittelussa keskeistä on itse suunnitteluprosessi. Suunnitteluprosessissa on taas keskeistä tutkimuksen ja vuoropuhelun kautta esiin nousevat uudet avaukset.

Suomen merialuesuunnitelmia laaditaan paikallisesti ja kansainvälisesti

Suomen merialuesuunnittelussa käsiteltävät merenkäyttömuodot on linjattu maankäyttö- ja rakennuslaissa. Meren käyttöön ovat osallisina energia-alat, meriliikenne, kalastus, vesiviljely, matkailu ja virkistyskäyttö. Lisäksi merenkäyttömuotoihin lasketaan ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen.

Lue myös tämä

Merialuesuunnittelu.fi

Näiden lisäksi kulttuuriperintö, kaivannaisala, sininen bioteknologia sekä meriteollisuus on tunnistettu suunnittelun kannalta olennaisiksi teemoiksi.

Kansallisen merialuesuunnittelun käytännön vaihe käynnistyi huhtikuussa 2018. Suomessa kahdeksan rannikkomaakuntaa laativat yhdessä kolme merialuesuunnitelmaa, joista Varsinais-Suomi ja Satakunta laativat yhdessä oman suunnitelmansa.

Lisäksi Ahvenanmaa laatii oman merialuesuunnitelmansa. Merialuesuunnitelmat kattavat aluevesien lisäksi myös talousvyöhykkeen.

Syksyllä 2018 suunnittelualueille laadittiin sinisen talouden profiilit. Vuoden 2019 alussa käynnistyi yhdessä sidosryhmien kanssa kaikki sinisen kasvun toimialat huomioiva merialuesuunnittelun tulevaisuusskenaariotyö.

Kaikkien EU:n rannikkoalueita omaavien jäsenvaltioiden merialuesuunnitelmien tulee olla valmiit vuoden 2021 maaliskuuhun mennessä.

Kilpajuoksu merelle on alkanut.