Itämeren rehevöitymistä seurataan useilla indikaattoreilla

Rehevöitymistä seurataan Suomen merialueilla useiden indikaattoreiden avulla. Osa indikaattoreista kuvaa rehevöittävää kuormitusta, toiset antavat tietoa meriveden laadusta ja levämääristä.

Ravinteet ja näkösyvyys kertovat meren rehevöitymisestä

Kuormituksen indikaattoreita ovat ihmisen toiminnasta mereen tuleva fosfori ja typpi. Fosfori- ja typpikuormitusta seurataan merialueittain ja myös sen mukaan, mistä lähteistä kuormitus on peräisin. Lisäksi mitataan ilmasta tulevaa ravinnelaskeumaa.

Itse merestä mitataan fosforin, typen ja silikaattien pitoisuuksia. Näitä pitoisuuksia käytetään yleisesti veden rehevyyden mittarina. Nämäkin mittaukset tehdään merialueittain. Kultakin merialueelta mitataan myös näkösyvyys, joka niin ikään kertoo meren rehevyydestä. Näkösyvyyteen vaikuttaa se, kuinka paljon meressä on eläviä ja kuolleita eliöitä, epäorgaanisia hiukkasia ja väriaineita.

Biologiset indikaattorit kuvaavat rehevöitymisen vaikutuksia

Rehevöitymisen biologisia indikaattoreita ovat a-klorofyllin eli lehtivihreän pitoisuus ja sinileväkukintojen indeksi. Klorofyllin määrä kertoo, kuinka paljon meressä on kasviplanktonia. Klorofyllipitoisuutta mitataan kesäkaudella viiden kuukauden ajan ja lasketaan sitten keskiarvot kullekin merialueelle. Sinileväkukintojen indeksi lasketaan satelliittihavaintojen ja kasviplanktonseurannan avulla.

Löydät alta rehevöitymisen seurannassa käytettävät indikaattorit. Indikaattorin nimeä klikkaamalla pääset tutustumaan kyseiseen indikaattorin sekä katsomaan sen tuloksia.

Fosforikuorma (pdf)

Typpikuorma (pdf)

Ravinteiden ilmalaskeuma (pdf)

Fosforin, typen ja silikaatin pitoisuudet (pdf)

Näkösyvyys (pdf)

Klorofylli a-pitoisuus (pdf)

Sinileväkukintojen indeksi (pdf)