Pinta-ala, tilavuus ja syvyys

Itämeren pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä. Suomen pinta-ala on 338 000 neliökilometriä. Itämeri on siis suurempi kuin Suomi.

Itämeren tilavuus on noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren pinta-ala ja tilavuus ovat alle prosentti Atlantin valtameren tilavuudesta ja pinta-alasta.

Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys noin 3700 metriä.

Valuma-alue

Itämerellä on varsin suuri valuma-alue eli alue, jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Itämeren valuma-alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden.

Koska Itämeren valuma-alue on niin suuri, Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta. Tämä on yksi perussyy, minkä takia Itämeri likaantuu helposti.

Itämeren altaat ja kynnykset

Tanskan salmet

Itämeri on yhteydessä valtameriin ainoastaan kapeiden Tanskan salmien kautta, jotka yhdistävät sen Pohjanmereen. Itämeren ulkoreuna sijaitsee Tanskan salmien ja niistä pohjoiseen olevan Kattegatin rajalla.

Tanskan salmet koostuvat kahdesta vierekkäin sijaitsevasta vesireitistä: Ruotsin rannikolla kulkevasta Juutinraumasta ja Tanskan rannikolla olevasta Belttien merestä, jonka osat ovat Iso-Belt ja Vähä-Belt. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa näiden salmien kapeus ja mataluus.

Juutinrauma on hyvin matala. Drogdenin (Tanskan  puoli)-Flintin (Ruotsin puoli) kanaalissa veden syvyys on vain 7-8 metriä.

Kriittisin kohta vedenvaihdolle sijaitsee Belttien merellä Tanskan salmista etelään. Siellä sijaitsee 18 metrin syvyinen Darssin kynnys, joka määrää myös, kuinka syviä aluksia pääsee Itämerelle.

Arkonan allas, Bornholmin allas, Gdanskin lahti ja Gotlannin allas

Tanskan salmista Itämerelle siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella.

Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulee Gotlannin allas. Se koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta, sekä etelässä sijaitsevasta Gdanskin lahdesta.

Varsinainen Itämeri, Suomenlahti, Riianlahti ja Pohjanlahti

Arkonan altaalta aina Gotlannin altaan pohjoisreunaan asti ulottuvaa merialuetta kutsutaan yleisesti varsinaiseksi Itämereksi tai vaihtoehtoisesti Itämeren pääaltaaksi. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, Suomenlahti ja Riianlahti, sekä pohjoisessa sijaitseva Pohjanlahti.

Suomenlahti on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle, sillä siellä ei ole veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.

Riianlahti sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä eristyksissä.

Maantieteellisesti Itämeren pohjoisin allas on Pohjanlahti, joka on melko erillään muusta Itämerestä. Se on pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas, joka jakaantuu Perämereen, Selkämereen, Ahvenanmereen ja Saaristomereen.

Itämeren pääallas ja syvin kohta

Arkonan ja Bornholmin altaan sekä Gotlannin altaan kattamaa laajaa aluetta voidaan siis nimittää Itämeren pääaltaaksi, Siellä syvyys vaihtelee tyypillisesti 50 ja 100 metrin välillä, siten että etelässä on matalinta. Joillain alueilla syvyys on yli 200 metriä.

Itämeren syvin kohta on läntisellä Gotlannin altaalla. Se on Landsortin syvänne, joka on 459 metriä syvä.

Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.

Ahvenanmeri sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja sen pohjan muodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki. Tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on Itämerellä ainoa alue, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maata.

Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä  sijaiten Paldiskin pohjoispuolella. 

Itämeren ominaisuuksia merialueittain. (Lähde: Myrberg ym. 2006)