Sinisen kasvun reitti ulottuu Itämereltä valtamerille

Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka perustuu ajatukseen, että kun valtameriin, meriin ja rannikoihin liittyvät toimet koordinoidaan, hyöty on suuri ja haitat ympäristölle jäävät pienemmiksi. Suomi pyrkii meripolitiikassaan myös kansainvälisillä toimillaan vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen sekä luonnonvarojen kestävään käyttöön niin, ettei meriluonnon ja -ympäristön tila heikkene.


Sinisellä kasvulla tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön ja vesiosaamiseen perustuvaa talouskasvua. Tärkeitä aloja ovat tuulivoima ja muut energianlähteet, meriliikenne, matkailu, vesibiomassan hyödyntäminen (esimerkiksi merieliöistä saatavat lääkeaineet) ja kalatalouden arvoketju. Toimissa otetaan huomioon myös meriin kytkeytyvät kulttuuriset ja aineettomat arvot, jotka liittyvät ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen.

 Sinisiä kolmioita, jotka muodostavat meripolitiikan kärjet. Raunoilla merten suojelu, meriklusteri ja merilogistiikka, joiden keskelle muodostuu kestävä sininen kasvu.

Meriluonnon suojelu vaatii kansainvälistä yhteistyötä

Maailman ilmatieteen laitoksen (WMO) mukaan valtameret ovat lämmenneet poikkeuksellisen nopeasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Merenpinta on kohonnut, merijää huvennut, valtameret happamoituneet ja kasvihuonekaasupitoisuudet kasvaneet ennätyslukemiin. Tämä kaikki vaikuttaa valtamerien merivirtauksiin, ekosysteemeihin ja ihmiskunnan elämään pitkälle tulevaisuuteen.

Meriluontoa ja -ympäristöä uhkaavat myös merien roskaantuminen, rehevöityminen, öljy- ja kemikaalionnettomuudet, rakennushankkeet, melu ja liikakalastus. Luonnon monimuotoisuus vähenee. Jonkin lajin häviäminen tai vieraslajin esiintyminen alueella voi keikauttaa ekosysteemin tasapainoa yllättävällä tavalla.

YK:n luontokokouksessa 2022 hyväksytyn maailmanlaajuisen elonkirjon puitesopimuksen mukaan vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia maailman maa- ja merialueista suojellaan. Lisäksi sovittiin, että 30:tä prosenttia heikentyneistä ekosysteemien alueista ennallistetaan. Sopimus ei vielä pelasta valtameriä, sillä maailman meristä noin 60 prosenttia on kansainvälisiä merialueita, jotka jäävät valtioiden kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolelle. Nykyisin niistä on suojeltu vain noin yksi prosentti.

 Ylhäältä kuvattuja lumihuippuisia vuoria, joiden välissä on sulaa vettä Ruskean nukan peitossa olevia pystymäisiä vesikasveja  Keltapukuisia ihmisiä puhdistamassa kivistä rantaa öljystä

YK:n merioikeusyleissopimuksen alainen täytäntöönpanosopimus (BBNJ) suojelisi aavan yhteisen meren biologista monimuotoisuutta ja kestävää käyttöä. Sopimusta on neuvoteltu pitkään mutta tuloksetta. Kiistaa aiheuttaa etenkin merialueilta saatavien hyötyjen jako.

Suomi on aktiivinen toimija kansainvälisessä, hallitusten välisessä Arktisessa neuvostossa. jossa keskustellaan muun muassa arktisen alueen alkuperäiskansoja koskevista asioista. Merijään hupeneminen ja muuttunut jäätilanne on heikentänyt muun muassa Kanadan inuiittien ruokaturvaa ja hyvinvointia monella tavoin.

Jäämeren mannerjalustan öljy-, kaasu- ja liuskekaasuvarannot kiinnostavat kansainvälisiä toimijoita, vaikka niiden hyödyntäminen on kallista ja ympäristökatastrofin riski suuri. Yhteistyössä eri osapuolten välillä on omat vaikeutensa. Koillis-Atlantin merellistä suojelua koskeva yleissopimus (Ospar) ja suojelualueverkoston perustaminen ovat jäissä.

Merien roskaantuminen on valtava ongelma. Yhden arvion mukaan mereen päätyy vuosittain yli puoli miljoonaa kilometriä siimaa, tuhansia neliökilometriä verkkoa, yli 20 miljoonaa mertaa ja miljardeittain siimakoukkuja. Lisänä ovat vapaa-ajankalastajien lukemattomat pyydykset. Haamupyydykset tappavat ja vahingoittavat merieläimiä ja ekosysteemejä, levittävät vieraslajeja ja muovista liukenee veteen myrkyllisiä aineita. Lähes puolet Tyynenmeren jätepyörteestä koostuu verkoista, köysistä ja siimoista.

EU:n muovidirektiivi velvoittaa kalanpyydysten valmistajat kustantamaan käytettyjen pyydysten jätehuollon ja keruun kulut. Kansainvälisesti sitova sopimus muoviroskaongelman poistamiseksi valmistunee vuonna 2024.

Meriasioissa päätöksenteko pohjautuu tutkittuun tietoon merien ekologiasta

YK:n merien vuosikymmen 2021–2030 on UNESCOn Hallitustenvälisen meritieteellisen komission (IOC) aloitteesta myös merentutkimuksen vuosikymmen. Tavoitteena on, että tieto ja ymmärrys meristä, niihin kohdistuvista riskeistä, ilmastonmuutoksen ja ihmisten toiminnan välisistä yhteyksistä sekä sinisen talouden ja kulttuuriyhteistyön luomista uusista mahdollisuuksista välittyy kansalaisille ja päättäjille yli hallinnonalojen.

Suomeen on perustettu monitieteellinen rannikkoekosysteemi- ja ilmastotutkimuksen tutkimuskeskus CoastClim. Itämeren alueella meriekologian, biogeokemian ja ilmakehätutkimuksen asiantuntijat ratkovat yhdessä meren rannikkoympäristöjen ja ilmakehän vuorovaikutuksia.

Suomessa lisätään myös koulutusta, joka liittyy merellisten elinympäristöjen kunnostamiseen, ennallistamiseen ja ekologiseen kompensaatioon.

Suomessa vedenalaisen luonnon kartoitukseen liittyvä VELMU-hanke on kartuttanut osaamista ja tietoa, jota jaetaan myös muille valtioille. Arvokkaimpien merialueiden paikallistamiseksi on maailman merillä alettu kuvaamaan ”ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita” eli EBSA-alueita.

Tutkimustiedon tulee olla kaikkien käytettävissä

Tiedonhankinta valtamerten olemuksesta ja toiminnasta on helpottunut sitä mukaa kuin tutkimusmenetelmät, havainto- ja tietojärjestelmät sekä mallityökalut ovat kehittyneet. Sääsatelliitit, erilaiset mittauspoijut ja havaintoalukset (mukana myös kauppalaivoja) välittävät meristä ajantasaista, mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla kerättyä tietoa.

Ympäristö- ja luonnonvaratietoa jaetaan avoimissa tietokannoissa. Ilmatieteenlaitos on toimittanut sää-. meri- ja jääpalveluja arktisen alueen toimijoiden käyttöön, myös Eteläisellä valtamerellä. Ilmatieteen laitos tekee yhteystyötä myös monien Karibianmeren ja Tyynenmeren maiden sääpalvelujen kanssa. 

Avoimia merellisiä aineistoja löydät Itämeri.fi Datapalveluista Siirry Datapalveluihin

Mies katsomassa tietokoneen näytöiltä sääkarttoja Turkoosin meren keskellä oleva saari täynnä palmuja  Ihmisiä ja tavaroita merijäällä

Osaan alueen maista on viety suomalaista sääennustus- ja varoitusteknologiaa sekä havaintolaitteita. Suomen ulkoministeriön rahoittamassa FINPAC-hankkeessa Tyynellämerellä oli mukana myös kansainvälinen Punainen Risti. Paikalliset järjestön toimijat osaavat tulkata säätiedotteet ja varoitukset ymmärrettävällä tavalla eristyneiden saarten asukkaille.

Maailman tärkeimmällä kuljetusväylällä voidaan toimia ympäristöystävällisemmin

Yli 80 % maailman kuljetuksista on merikuljetuksia. Meriliikenteen määrän arvioidaan jopa kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Merilogistiikassa tavoitteena on, että henkilöt, tavarat ja data liikkuvat maapallolla vapaasti, turvallisesti, sujuvasti ja puhtaasti.

Erilaiset digitaaliset kulunhallinta- ja navigointijärjestelmät parantavat turvallisuutta ja sujuvoittavat logistiikkaa. Suomi on mukana kansainvälisessä autonomisen meriliikenteen ja älyväylän konseptin kehittämisessä. On kaavailtu, että Itämeri toimii tulevaisuudessa autonomisen meriliikenteen ja päästövähennysten kansainvälisenä koekenttänä.

Maailman ajantasaista meriliikennetilannetta, myös huvi- ja kalastusalusten kulkua, voi seurata sivustolta MarineTraffic-sivusto

Suomen kylmäosaamista sekä kokemusta arktisesta tutkimuksesta voidaan kehittää myös kaupallisesti, esimerkiksi alusprojekteissa. Foresight-ohjelmalla kehitetään merellistä bioteknologiaa ja energiantuotannon rakentamisen edellytyksiä. Tuulivoimateollisuus laajenee. Suomessa on jo runsaasti yrityksiä, jotka toimittavat komponentteja ja raaka-aineita tuulivoimaloihin. Vireillä on myös hankkeita aaltovoiman käytön edistämiseen.

Merenpohjan kartoituksia tarvitaan monissa yhteyksissä

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on osallistunut aktiivisesti eurooppalaisiin hankkeisiin, kuten European Marine Observation and Data Network EMODnet, joissa on koottu tietoa Euroopan merialueiden merenpohjasta. GTK koordinoi laajaa EMODnet Geology -hanketta, jossa kootaan aineistoa päätöksenteon ja laajamittaisen aluesuunnittelun tueksi

Pohjakarttoja hyödynnetään merenkulun turvaamisessa, ilmastonmuutoksen vaikutusten mallintamisessa, vuorovesikalentereissa ja tuulipuistojen suunnittelussa. Niitä käyttävät myös kalastajat ja kalantutkijat, sillä monet kalat kerääntyvät korkeampien kohtien ympärille.

Pohjakartoista voidaan selvittää sedimenttien kulkeutumista ja pohjaeläinten leviämistä. Niitä tarvitaan, kun merenpohjaan vedetään kaapeleita ja putkistoja (Niitä on jo yli miljoona kilometriä!). Haaksirikkojen ja lento-onnettomuuksien tutkinnassa pohjakartat ovat ehdottoman tärkeitä.

Merenpohja 2030 on YK:n alaisen Gebcon ja japanilaisen Nippon-säätiön merenpohjan kartoitushanke, jonka tavoitteena on kartoittaa maapallon merenpohjat vuoteen 2030 mennessä satelliitti- ja kaikuluotausmittauksin. Hanke toteutetaan Kansainvälisen merikartoitusjärjestön (IHO) ja UNESCOn hallitustenvälisen meritieteellisen komission (IOC) johdolla ja kartoitustiedot ovat kaikkien saatavilla verkossa.

Yläviistosta kuvattu tutkimusalus, jossa on vihreä kansi  Sivulta kuvattu laiva, jossa on punaisia raitoja ja kirjoitusta kyljessä