Luonnonvarakeskus tuottaa tietoa luonnonvarojen kestävään käyttöön

Luonnonvarakeskus (Luke) on maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio. Se etsii tutkimukseen perustuvia ratkaisuja edistääkseen biotalouden kestävää kehittämistä, uusia elinkeinoja, sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Luken merellinen tutkimus on monitieteistä

Luken merellistä tutkimusta tehdään Sinisen biotalouden tutkimusohjelmassa. Päätutkimusteemoja ovat kalatalous ja vesiekosysteemien kestävä käyttö, vesiviljely, lisäarvotuotteet vesiluonnonvaroista, genomiikka, eli eliöiden perinnöllisyystieteellinen tutkimus, ja jalostus.

Monitieteinen ja laajalla yhteistyöllä tehtävä tutkimus tähtää Itämeren suuren potentiaalin kestävään hyödyntämiseen. Tutkimuksen avulla luodaan edellytykset elinvoimaiselle kalatalouselinkeinolle sekä veteen liittyvälle vapaa-ajankäytölle ja hyvinvointipalveluille.

Tutkimus turvaa tulevaisuuden kalakannat ja elinkeinotoiminnan

Luke tuottaa tutkimustietoa kalavarojen kestävään käyttöön. Työhön kuuluu kalakantojen tilan seuranta ja hoito. Tietojen avulla vastataan muun muassa EU:n kalansaaliskiintiöiden määrittämisen tarpeisiin ja ohjataan muuta kalastuksen säätelyä.

Elinkeinojen, eli kaupallisen kalastuksen ja kalankasvatuksen, edistämiseen tähtäävät tutkimukset sovittavat yhteen villikalakantojen turvaamisen ja elinkeinotoiminnan jatkuvuuden ympäristön kannalta mahdollisimman kestävällä tavalla.

Tutkimustietoa hyödynnetään myös mm. merialuesuunnittelun tarpeisiin.

Lukella on useita viranomaistehtäviä

Tutkimustyön lisäksi Lukella on lakisääteisiä viranomaistehtäviä, kuten luonnonvarojen seuranta, geenivarojen säilyttäminen, luonnonvarapolitiikan tukeminen ja Suomen virallisten ruoka- ja luonnonvaratilastojen tuottaminen.

Luken viranomaistehtävien osana arvioidaan taloudellisesti tärkeimpien kalakantojen tilaa ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Kalavarojen tilaa seurataan mm. kaupallisten kalastajien saalisseurannalla, Arandan tutkimusmatkoilla, vaelluskalojen nousukala- ja poikasseurannoilla sekä rannikon koeverkkokalastuksilla.

Merkittävimmät seurantavelvoitteet perustuvat EU:n kalatalouden tiedonkeruuseen, EU:n meristrategiadirektiiviin ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin.

Lisäksi Luke seuraa vesielinkeinojen kehittymistä osana tilastotyötä.