Suojelualueet turvaavat Itämeren monimuotoista luontoa

Itämeren meriluontoa suojellaan erilaisilla suojelualueilla. Suojelualueiden tarkoitus on varjella meren ja rannikon arvokkaita elinympäristöjä ja turvata niissä elävien eliölajien säilyminen.

Tunnetuimpia suojelualueita ovat kansallispuistot, mutta niiden lisäksi on koko joukko muita mereisiä suojelualueita. Niistä osa sijaitsee valtion omistamilla alueilla, osa taas yksityisalueilla. Moni suojelualue kuuluu johonkin kansainväliseen verkostoon tai ohjelmaan.

Kansallispuistot ovat kaikille avoimia luontokohteita

Lue myös tämä

Kansallispuistot ovat luontoaarteitamme

Kansallispuistot ovat suuria, vähintään tuhannen hehtaarin kokoisia luonnonsuojelualueita. Niillä on kaksi tehtävää: turvata luonnon monimuotoisuus ja antaa ihmisille mahdollisuus tutustua luontoon ja nauttia siitä.

Kansallispuistot sijaitsevat valtion omistamilla alueilla. Suomessa on 40 kansallispuistoa, joista viiteen sisältyy merialueita. Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto on ensimmäinen, jota perusteltiin nimenomaan vedenalaisen meriluonnon suojelulla.

Hylkeidensuojelualueet suojelevat harmaahylkeitä ja itämerennorppia

Myös hylkeidensuojelualueet sijaitsevat valtion omistamilla alueilla. Hylkeidensuojelualueet perustettiin vuonna 2001 suojelemaan erityisesti harmaahylkeitä, mutta osa alueista on tärkeitä myös itämerennorpalle.

Hylkeidensuojelualueita on seitsemän. Ne sisältävät paitsi merta, myös hylkeiden lepäilyluotoja, joissa on usein arvokkaita merellisiä luontotyyppejä. Alueet hyödyttävät myös hyljetutkimusta ja hyljekantojen seurantaa.

Hylkeidensuojelualueet ovat Metsähallituksen hallinnassa. Ahvenanmaalla niitä hallinnoi maakuntahallitus.

Valtiolla on monia muitakin mereisiä suojelualueita

Lue myös tämä

Ahvenanmaan suojelualueet

Kansallispuistojen ja hylkeidensuojelualueiden lisäksi valtiolla on muitakin suojelualueita – merialueilla kaikkiaan 90 neliökilometrin verran. Niitä on perustettu suojelemaan esimerkiksi sellaisia luontotyyppejä, jotka jäävät muuten heikolle suojelulle.

Tämänkaltaiset suojelualueet ovat yleensä melko pieniä, mutta niillä voi olla iso merkitys luontotyypin säilymiselle. Monet niistä ovat entisiä yksityisiä suojelualueita, jotka valtio on hankkinut omistukseensa. Lue lisää muista luonnonsuojelualueista!

Yksityiset suojelualueet kattavat lähes yhtä paljon merta kuin kansallispuistot

Lue myös tämä

Lisätietoa luonnonsuojelusta yksityismailla

Yksityiset suojelualueet ovat tärkeä osa meriympäristön suojelua. Ne kattavat lähes yhtä suuren meripinta-alan kuin mereiset kansallispuistot. Yksityinen suojelualue voidaan perustaa joko maanomistajan omasta aloitteesta tai viranomaisen aloitteesta.

Useimmat yksityiset suojelualueet kuuluvat johonkin luonnonsuojeluohjelmaan, esimerkiksi lintujensuojeluohjelmaan tai rantojensuojeluohjelmaan. Monet sisältyvät myös Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon. 

EU:n Natura 2000 -verkosto suojelee lajeja ja luontotyyppejä

Euroopan unionin Natura 2000 on luonnonsuojelualueiden verkosto, jonka tavoite on turvata Euroopan uhanalaisimpien lajien ja luontotyyppien säilyminen. Suojeltavat lajit ja luontotyypit on määritelty EU:n luonto- ja lintudirektiiveissä.

Ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien joukkoon kuuluu useita Suomen merialueilla esiintyviä luontotyyppejä, muun muassa vedenalaiset hiekkasärkät ja riutat sekä ulkosaariston luodot ja saaret. Samoin ensisijaisesti suojeltaviin lajeihin sisältyy useita Suomessa esiintyviä merilajeja.

Mereisten Natura 2000 -alueiden koko vaihtelee muutamasta kymmenestä hehtaarista satoihin neliökilometreihin. Pinta-alasta iso osa on kansallispuistoja tai muita valtion tai yksityisten omistamia luonnonsuojelualueita. Lue lisää Natura2000-alueista

Kansainvälinen Ramsarin sopimus suojelee kosteikkoja ja matalia merialueita

Vuonna 1975 voimaan tullut Ramsarin sopimus on kosteikkojen suojelua ja vesivarojen kestävää käyttöä edistävä kansainvälinen sopimus. Se kattaa varsinaisten kosteikkojen ohella myös matalat, enintään 6 metriä syvät merialueet. Sopimus velvoittaa sopijamaat perustamaan tällaisille alueille suojelualueita sekä edistämään vesilintujen suojelua.

Suomessa on 49 Ramsar-aluetta, joista 17 sisältää matalia merialueita. Kaikki Ramsar-alueet kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon. Lue lisää Ramsar-alueista!

Merenkurkun saaristo on Unescon maailmanperintökohde

Merenkurkun saaristo sisältyy ainoana suomalaisena luontokohteena Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on geologisilta piirteiltään ainutlaatuinen alue, jota luonnehtivat nopea maankohoaminen ja jääkauden jälkeiset kiviset maisemat. Alueen kasvisto, eläimistö ja kulttuurimaisemat ovat olennainen osa kokonaisuutta. Lue lisää Merenkurkun maailmanperintöalueesta

Saaristomeren biosfäärialue kuuluu Unescon biosfääriohjelmaa

Huomattava osa Saaristomerta kuuluu Unescon maailmanlaajuiseen biosfäärialueiden verkostoon. Biosfäärialueilla halutaan parantaa ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta. Ne eivät siis ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, vaan niitä määrittävät sekä luonto että kulttuuri. Lue lisää biosfäärialueista

Itämeren suojelukomission MPA -suojelualueet turvaavat meren ja rannikon elinympäristöjä

Itämeren suojelusopimusta toimeenpaneva Helsingin komissio (Helcom) on perustanut meriluonnon suojelualueverkoston (HELCOM Marine Protected Areas, MPA). Verkoston tavoite on suojella arvokkaita meren ja rannikon elinympäristöjä ja näin turvata Itämeren biologisen ja geneettisen monimuotoisuuden säilyminen.

MPA-alueilla suojellaan sekä lajeja että luontotyyppejä. Alueilla pyritään turvaamaan meriluonnon ekologiset toiminnot ja prosessit. Suomen merialueella on 33 MPA-aluetta.

Mereiset suojelualueet. Tiedot ovat osin päällekkäisiä, sillä osa alueista sisältyy useaan suojelualuetyyppiin.