Venäläiset rakennuttivat linnakkeen pakkotyöläisten voimin
1900-luvun alussa Örön saari koki suuren muutoksen, kun Venäjä pakkolunasti sen Rosalan kyläläisiltä ja aloitti linnakkeen rakentamisen. Linnake kuului Pietari Suuren merilinnoitusketjuun, joka rakennettiin Suomenlahdelle Venäjän pääkaupungin Pietarin suojaksi.
Ennen varsinaista linnoituksen rakentamista luonnontilaiselle saarelle täytyi rakentaa kattava tieverkosto. Mukulakivettyä tietä rakennettiin noin 6 kilometriä. Saaren etelä- ja pohjoiskärkeä yhdistävän tien nimi on "Pitkä ikävä" ja siitä haarautuu saaren keskiosassa "Lyhyt ikävä". Teiden nimet ovat jäänne varuskunta-ajoilta, kun miehet joutuivat marssimaan teitä päästä päähän useaan kertaan.
Kivetty tie ja linnoitusrakenteita Örön saaren eteläosassa.
Linnoituksen rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1915. Saarella tiedetään ahertaneen satoja henkiä surkeissa olosuhteissa. Linnoitusta rakensivat pääosin itäisistä maista kootut pakkotyöläiset ja Helsingin Kuritushuoneelta siirretyt suomalaiset vangit. Vankien olosuhteita tai tarkkoja määriä ei tiedetä, koska työmaat olivat salaisia, ja lehdistösensuuri oli voimissaan. Monet heistä saivat viimeisen leposijansa Örön maasta.
Linnakkeen toiminnot jäsentyivät tieverkoston varteen. Saareen rakennettiin kolme tykkiasemaa, jotka muodostivat saaren kolme kasarmialuetta. Kukin alue oli kuin oma pieni kylänsä majoitustiloineen ja piharakennuksineen.
Örön kasarmin rakennuksia.
Linnake siirtyi Suomelle itsenäistymisen jälkeen
Suomen itsenäistyttyä Örön linnake siirtyi Puolustusvoimille. Sitä käytettiin koulutus- ja vartiolinnakkeena ja sen varustusta ja rakennuskantaa uusittiin. Varsinaisiin sotatoimiin linnake ei koskaan joutunut, mutta saarta pommitettiin jatkosodan aikaan vuonna 1941. Örön tykit osallistuivat taustatukena myös kuuluisaan Bengtskärin taisteluun. Väkimäärältään ylivoimaiset venäläiset joukot yrittivät vallata taistelussa vähälukuisen Bengtskärin majakan, mutta epäonnistuivat.
Sotien jälkeen Örö toimi koulutus- ja vartiolinnakkeena. Varusmieskoulutus lopetettiin vuonna 2006, jonka jälkeen siellä toimi vuosia kylmä vartiolinnake.
Sata vuotta suljettuna ollut saari avattiin kävijöille vuonna 2015
Vuonna 2014 saari siirtyi kokonaisuudessaan Metsähallitukselle. Seuraavana vuonna sata vuotta suljettuna ollut saari liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon ja avattiin yleisölle. Osia saaresta on kuitenkin yhä suljettu yleisöltä turvallisuussyistä. Örön erikoisuutena ovat saareen jätetyt järeät 12 tuuman Obuhov-tykit, jotka ovat maailmanlaajuinen aseharvinaisuus. Tykin putki painaa noin 50 000 kiloa ja ammuskin jopa 500 kiloa.
Pitkään suljettuna olleen saaren luonto on säilynyt ainutlaatuisen monipuolisena. Saarella kulkee polkuja ja teitä läpi luonnontilaisten metsien, ketojen ja nummien sekä hiekka- ja kivirantojen. Saaren luonto on monipuolinen ja siellä tavataan monia sellaisia kasvi- ja perhoslajeja, jotka ovat harvinaisia muualla Suomessa. Örö on erityisen tunnettu lännen- ja etelänkylmäkukista, jotka eivät kasva muualla maassamme.
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Örön linnake on osa 1910-luvulla rakennettua laajaa ja moniportaista Pietari Suuren merilinnoitusta. Linnakkeen rakennuskanta ja saaren luonto ovat säilyneet historiallisena kokonaisuutena, jonka vuoksi Museovirasto on määritellyt Örön linnakesaaren valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Tutustu linnakesaaren suojeluun Museoviraston sivuilla!
Saari on myös suojeltu kiinteä muinaisjäännös, sillä se on täynnä sotahistoriallisia jäännöksiä. Örön saari kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.
Tutustu linnakesaaren muinaisjäännöksiin Kulttuuriympäristön palveluikkunassa!
Vierailu
Öröön pääsee helposti Kasnäsin venesatamasta yhteysaluksella, taksiveneellä tai tilauskuljetuksella. Matka kestää noin puoli tuntia.
Tutustu Öröön vierailumahdollisuuksiin Luontoon.fi- sivustolla!
Museoviraston karttapalvelu
P: 6639603, I: 237831 (ETRS-TM35FIN)