Storskärillä on ollut tunnusmajakka jo 1790-luvulla. Majakan yläosassa oli varren päässä riippuva rautainen kori, jossa poltettiin tulta. Suomen luotsilaitos lunasti saaren itselleen vuonna 1848. Tunnusmajakan lähelle rakennettiin myös pieni luotsiasema, jonne palkattiin kolme luotsia.
Ensimmäinen tunnusmajakka korvattiin uudella tunnusmajakalla vuonna 1857. Se rakennettiin saaren korkeimmalle kohdalle. Yhä pystyssä oleva rakennus on kuusikulmainen torni. Tunnusmajakka kohoaa 16 metrin korkeudelle maanpinnasta ja hallitsee näin saaren maisemaa.
Luotsit saivat 1930-luvulla uuden aseman, josta on jäljellä enää raunioita. Vanhempi luotsitupa on muutettu kesämökiksi. Saaren itäosan kalastajakylä säilyi pitkään eläväisenä, varsinkin kesäisin.
Uusi luotsiasema perustettiin viereiselle Lillskärin saarelle
Storskärillä olleita vanhoja luotsirakennuksia korvaamaan rakennettiin vuonna 1954 uusi yhdistetty luotsiasema ja majakka viereiselle Lillskärin saarelle.
Neliskulmaisessa tornissa on neljä kerrosta, joista ylimpänä on päivystyshuone ja loistokoju. Asema autioitui, kun luotsitoiminta loppui ja majakka automatisoitiin 1960-luvulla. Luotsitoiminnan loppumisen jälkeen majakkarakennuksessa toimi hetken aikaa kesähotelli.
Tutustu merelliseen kulttuuriperintöön ja seikkaile luotsien poluilla
Stubbenin majakkayhdyskunta on loistava nähtävyys merenkulun historiasta kiinnostuneille, koska siellä on jäänteitä merenkulun turvaamisesta useilta eri vuosisadoilta. Molemmilla saarilla on runsaasti kalastajien majoihin ja pyyntiin liittyviä kivirakennelmia.
Saarilla voi kulkea myös pitkin kalastajien ja luotsien raivaamia polkuja sekä tutustua erilaisiin muinaisjäännöksiin, kiviladelmiin ja jatulintarhoihin.
Lillskärin saaren länsirannalla on säilynyt myös suurikokoinen kivikummeli, johon on paikallisen tarinan mukaan kätketty salaisuus. Salaisuutta vartioivan haltijan voi nähdä, jos kääntyy selin ja heittää olkapäänsä yli uuden kiven korkeaan röykkiöön.
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Stubbenin majakkayhdyskunta rakennuksineen ja muinaisjäännöksineen ilmentää paitsi merenkulun turvaamisen kehitystä eri vuosisatoina myös Pohjanmaan saaristolle tyypillistä varhaista pyyntielinkeinoa. Museovirasto on näistä syistä määritellyt saaret valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi.
Kohde Museoviraston rekisterissä.
Vierailu
Saariin voi tutustua omalla veneellä.
Museoviraston karttapalvelu
P: 7052801, I: 259573 (ETRS-TM35FIN)