Valassaarten nimi tulee ruotsinkielisestä sanasta Valsörarna, jonka uskotaan tulleen saaren vallimaisista harjanteista. Tosin kerrotaan myös, että saaren rantaan olisi joskus kauan sitten ajautunut valaskin.
Vuonna 1868 Valassaarten länsipuolelle asetettiin majakkalaiva Snipan, mutta sen valoteho todettiin riittämättömäksi. Laivaliikenteen vilkastuttua 1850-luvulla merenkulkijat vaativat seudulle valomajakkaa. Hanke sai tuulta purjeisiin vasta kun Valassaarten matalikoilla haaksirikkoutui viisi alusta vuonna 1879, joista kaikki päätyivät hylyiksi meren pohjaan.
Ote vuoden 1864 merikartasta.
Rautamajakka tilattiin Ranskasta
Valassaarille tilattiin erikoinen rautaristikkorakenteinen majakka Ranskasta saakka. Majakan suunnitteli Henry Lepaute, joka muutamia vuosia myöhemmin loi myös Pariisin Eiffel-tornin.
Majakan rakentaminen aloitettiin ensin eri paikkaan, missä se on nykyisin. Paikan maaperä ei soveltunut rakentamiseen ja rakennustarvikkeet ja jo valmistuneet asuinrakennukset jouduttiin siirtämään suurella vaivalla viereiselle Storskärin saarelle. Siirtoa varten luotojen väliin rakennettiin kivisilta, joka on saaressa vieläkin.
Punaiseksi maalattu ristikkorakenteinen rautamajakka valmistui vuonna 1886. Majakan ympärille pystytettiin henkilökunnan asuin- ja piharakennukset. Valmistuttuaan majakkatorni herätti huomiota ja sitä tultiin katsomaan kaukaakin
Majakan kuva vuodelta 1893.
Majakkamestari piti kuitenkin yllä tiukkaa järjestystä, eikä liian lähelle majakkaa saanut mennä. Kenties juuri hänen suustaan lähti huhu, että majakan rautarakenteet ovat tulikuumia ja sitä koskiessa polttaa sormensa.
Tornin korkeus on jopa 36 metriä ja se muodostuu kierreportaikon sisältävästä keskusputkesta ja ulkoisista ristikoiden muodostamista tukirakenteista. Yläosassa oli majakanvartijan päivystyshuone.
Vuonna 1939 majakan huomattiin huojuvan ja siihen lisättiin neljä tukivaijeria. Monien muiden majakoiden tapaan myös Valassaaren valo automatisoitiin 1960-luvulla, ja majakan henkilökunta poistui saarelta. Valassaarilla toimi 1920-luvulta lähtien meripelastusasema, jonka tilalle perustettiin merivartioasema 1940-luvun puolivälissä.
Valassaarten rautamajakka.
Autioitunut majakkasaari vierailukohteena
Valassaaret olivat vuosisatojen ajan Ruotsin ja Suomen välillä liikkuneiden postinkuljettajien etappipaikka. Kesäisin kuljettiin veneillä ja talvisin hevosilla. Saarilla on paljon jäänteitä vanhoista rakennuksista ja rakenteita, kuten satamarakenteiden ja postihevosten tallien raunioita sekä ranta-aittojen perustuksia.
Saarelta löytyy myös muinaisjäännöksiä, kuten jatulintarha. Lisäksi Storskärin itärannalla on vanhan tunnusmajakan raunio. Ympäristössä on edelleen pieniä viljelyksiä rajanneita ladottuja kiviaitoja. Nykyisin lampaiden laidunnus pitää yllä Valassaarten perinnemaisemaa. Ilman ylläpitoa varsinkin rannat kasvaisivat nopeasti umpeen.
Tietoa saaren muinaisjäännöksistä ja karikkoisilla vesialueilla haaksirikkoutuneista laivoista saat Kulttuuriympäristön palveluikkunassa.
Lue lisää kohteesta Vaasan kaupungin verkkosivuilta!
Vuonna 1809 saaressa kuolleiden sotilaiden muistoksi pystytetty kummeli.
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Valassaarten erikoisen rautamajakan ja henkilökunnan rakennusten muodostama arvokas kokonaisuus kuvastaa majakanvartijoiden työyhteisöä ja elinpiiriä. Saarella näkyy erinomaisesti majakkatekniikan kehitys vuosikymmenten aikana.
Valassaari kuuluu Merenkurkun saariston majakka- ja luotsisaariin, jotka ovat Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Valassaari kuuluu myös Merenkurkun saariston maailmanperintöalueeseen.
Lue lisää kohteesta Museoviraston sivuilla.
Vierailu
Valassaarille voi tulla omalla veneellä tai hypätä kesäisin järjestettyjen venekuljetusten tai risteilyjen kyytiin. Lisätietoa risteilyistä Vaasan kaupungin verkkosivuilta!
Museoviraston karttapalvelu
P: 7046266, I: 204163 (ETRS-TM35FIN)