Katanpään linnake rakennettiin osaksi Pietari Suuren merilinnoitusketjua
1800-luvun puolivälissä krimin sodan aikaan, Kustavin saaristossa sijaitsevalla Lypertön saarella oli lennätinasema Katanpään niemessä. 1900-luvun alussa Venäjä valitsi tämän alueen Pietarin suojaksi rakennetun merilinnoitusketjun pohjoisimmaksi osaksi. Linnake sijoitettiin meriväylien varrelle. Sen päätehtäviä olivat väylien vartiointi, merivoimien liikkumisen turvaaminen ja viestiyhteyksien ylläpito. Saaristo oli luonnollinen suojavyöhyke mereltä päin lähestyttäessä.
Venäläisten toiminta saarella alkoi 1910-luvun alussa. Saarelle tuotiin rangaistusvankeja Venäjän itämaista, Mantsuriasta ja Amurista. Vangit rakensivat saarelle kilometritolkulla mukulakivettyä tietä. Kustavilaisten keskuudessa kiersi huhu, että Katanpäätä rakensivat kiinalaiset naiset. Huhu sai alkunsa itämaisten vankien erikoisen vaatetuksen ja pitkien palmikoiden vuoksi.
Katanpään iso patteri.
Myös joitakin paikallisia suomalaisia miehiä palkattiin rakennustöihin. Linnakkeeseen rakennettiin tykkipattereita, rautatie ja parikymmentä venäläistyylistä, koristeellista puurakennusta. Valmiiseen linnakkeeseen sijoitettiin 120 sotilasta perheineen.
Linnakkeella elettiin melko suljettua elämää, eikä sen alkuajoilta ole säilynyt kirjallisia tietoja. Ainoastaan perimätiedossa kiertää tarinoita levottomuuksista. Huhujen mukaan siellä tapahtui myös murha.
Katanpään deaktivoitu tykkipatteri.
Linnake siirtyi Suomelle itsenäistymisen jälkeen
Itsenäistymisen jälkeen linnake siirtyi valtiolle kaikkine kalustoineen. Punakaartilaiset pitivät linnakkeen hallussaan vallankumouksen aikaan, ja olot olivat levottomat. Tilanteen rauhoituttua se siirtyi rannikkopuolustukselle ja Suomen armeijalle.
Katanpään joukot eivät koskaan osallistuneet sotatoimiin pieniä kahakoita lukuun ottamatta, eikä sen rakennuskanta tuhoutunut sodan melskeessä. Talvi- ja jatkosodan aikana siellä keskityttiin ilmavalvontaan sekä tekemään havaintoja vihollisesta.
Merivartiosto aloitti toimintansa saarella sotien jälkeen, jolloin linnaketta käytettiin varusmiesten koulutukseen ja vartiolinnakkeena. Saaressa toimi myös vankila vuosina 1930–1940. Vankien määrä koko Suomessa oli huipussaan vuonna 1930 pulavuosien ja kieltolain vuoksi. Katanpäässä oli enimmillään noin 100 vankia. He louhivat työkseen kiviä saaren kivilouhoksesta.
1990-luvun puolivälin jälkeen viimeiset linnakkeella palvelleet henkilöt siirrettiin pois, ja linnake jäi ensimmäistä kertaa vaille henkilökuntaa.
Puolustusvarustusta Katanpäällä.
Syrjäinen linnake avattiin matkailijoille Metsähallituksen omistajuuden myötä
Linnake luovutettiin kokonaisuudessaan Metsähallitukselle vuonna 1999. Kauan yleisöltä suljettuna olleesta saaresta tuli nopeasti suosittu vierailukohde. Saarella on nähtävissä lukuisia hyvin säilyneitä, venäläisten aikaisia koristeellisia puurakennuksia, puolustusvarustuksia ja neljä betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Kaksi pattereista rakennettiin 1910-luvulla ja kaksi vielä 1950-luvulla. Tykit eivät ole enää toimintakuntoisia.
Syrjäinen sijainti on ollut yksi syy Katanpään rakennuskannan säilymiselle. Joitakin alkuperäisiä rakennuksia on kunnostettu ajan kuluessa. Nykyisin saarella toimii paikallinen yrittäjä.
Lue lisää ja tutustu kohteeseen Katanpään verkkosivuilla!
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Katanpään linnake on Venäjän Suomenlahdelle rakentaman Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisin osa. Saarella on alkuperäisiä puurakennuksia ja puolustusrakenteita. Se on suojeltu muinaismuistolailla. Kohde muinaisjäännösrekisterissä.
Alkuperäisen säilyneisyyden takia linnake on määritelty myös valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tutustu kohteeseen Museoviraston sivulla.
Vierailu
Katanpäässä on tilava vierasvenesatama ja sinne pääsee kesäisin yhteysaluksella Kustavista ja Uudestakaupungista.
Tutustu aikatauluihin Katanpään verkkosivuilla.
Museoviraston karttapalvelu
P: 6733874 I: 181175 (ETRS-TM35FIN)