Luvian saariston kalastajatilat perustettiin sisä- ja ulkosaaristoon
Eurajoen edustalla sijaitseva Luvian saaristo alkoi kohota merestä vähitellen noin 500 vuotta sitten. Rannikkoalueelle muodostui lukuisia luotoja ja saaria. Jo kauan ennen asutuksen vakiintumista merialueilla ja rannikoilla liikkui kalastajia, metsästäjiä ja merenkävijöitä.
Luvian saariston valtakunnallisesti merkittävät kalastajatilat sijaitsevat Luvian sisä- ja ulkosaaristossa. Ensimmäiset kalastustilat tai -torpat perustettiin 1700-luvun loppupuolella omille saarilleen suojaiseen paikkaan, jossa oli myös mahdollisuus pienimuotoiseen viljelyyn ja laitumiin.
Ensimmäisiä asuinpaikkoja 1700-luvulla olivat Hyviluodon ja Säpin saarien kalastustorpat sekä Pohjan Pirskerin luotsitalo. Harva asutus muodostui yksittäisistä kalastustiloista ja torpista.
Yleinen kulkuväline saaristossa oli soutuvene.
Perinteisiä pihapiirejä löytyy edelleen
Pastuskerin, Kuiskerin, Kinaskerin, Parskerin, Pirskerin ja Etelän-Pirskerin saaret muodostavat Luvian ulkosaaristossa saariketjun. Esimerkki hyvin säilyneestä pihapiiristä on Pastuskerin Takholmin kalastustila. Kuiskerin eteläpuolella olevan Väipäreenkarin kalastustorpan päärakennus on valmistunut vuonna 1883.
Kinaskerin itärannalla sijaitsevan kalastustilan rakennukset on 1900-luvun alkupuolelta. Pohjan Pirskerin entinen luotsitalo edustaa vanhempaa asutusta. Sen päärakennuksen ensimmäinen vaihe valmistui jo 1700-luvun lopulla. Etelän-Pirskerissä on neljä 1800-luvun alkupuolella perustettua kalastustilaa.
Haapaniemi ja Saaristo sijaitsevat saaren pohjoispäässä. Niiden yhteydessä on säilynyt myös pieni peltoalue. Saaren eteläosassa, Ulko-Rounoorissa on kaksi kalastustilaa, joiden päärakennukset ovat 1800-luvulta.
Sisäsaaristossa, Hyviluodon saaressa on kolme vanhaa kalastustilaa. Saaren itärannalla sijaitsevan, 1700-luvulla perustetun Hyviluodon torpan rakennuskanta on säilynyt tiiviinä kokonaisuutena. Päärakennus on 1800-luvun puolivälistä.
Takskerin kalastustilan neliöpihan asuinrakennuksen ulkoasu on 1920-luvulta. Anteskerin kalastustilan päärakennus on 1910-luvulta. Sen pihapiirissä on muinaisjäännöksiksi luettuja, historiallisen ajan kiviröykkiöitä.
Luvian saariston maisemaa.
Rannikolla ja saaristossa harjoitettiin kalastusta, merenkulkua, laivanrakennusta ja kivenlouhintaa
Kalastuksen lisäksi Luvian rannikolla ja saaristossa harjoitettiin merenkulkua ja laivanrakennusta. Tärkeä Ledsundin sisäväylä kulki Luvian saariston kautta. Suojaisa saaristo antoi lepo- ja turvapaikan sekä etelään että pohjoiseen matkaaville purjehtijoille.
Luvian ulkosaariston Pirskerin merialue on ollut jo varhain purjelaivojen levähdyspaikkana. Purjehdusreitti Porista etelään kulki Pirskerin sataman kautta.
Saaristossa on harjoitettu myös katukivien louhintaa. Muun muassa Luvian ulkosaariston pohjoisosassa sijaitsevasta Klopan saaresta kerättiin ja louhittiin kiveä Poriin 1900-luvun alkupuolella.
Maisemaa Ryövaskeriltä, taustalla kaljaasi Ihana.
Saarelle rakennettiin kalastustiloja ja -torppia sekä huviloita
Varsinainen Luvian saariston asuttaminen tapahtui vasta 1800-luvun aikana. Yksittäisten kalastustilojen ja -torppien lisäksi saaristossa on myös myöhempää huvila-asutusta 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alusta.
Sotien jälkeen Luvian saariston ja rannikon elinkeinoissa ja asutuksessa tapahtui suuria muutoksia. Uudeksi elinkeinoksi kalastuksen rinnalle tuli rannikolla turkistarhaus, ja saariston kalastustilat alkoivat autioitua. Lopullinen autioituminen tapahtui 1960- ja 70-luvuilla.
Kinnaskerin kalastustila siirtyi merivartiostolle vuonna 1961. Osa kalastustiloista ja saarista muutettiin 1900-luvun loppupuolella vapaa-ajan asunnoiksi ja kesämökkitonteiksi.
Maisema Ryöväskerin saarelta.
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Museovirasto on määritellyt Luvian saariston kalastajakylät valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. Lue lisää Museoviraston rekisteristä!
Ulkosaariston länsipuolella oleva pienten saarien ja luotojen ryhmä on määritetty Natura-alueeksi.
Vierailu
Luvian saaristossa voi liikkua omalla veneellä.
Museoviraston karttapalvelu
P: 6818991, I: 201491 (ETRS-TM35FIN)