Suomenlinna rakennettiin Helsingin suojaksi
1700-luvun alun sotien seurauksena Ruotsin ja Venäjän välinen raja siirtyi länteen, ja kaikki Ruotsin itärajan suojaksi rakentamat linnoitukset jäivät Venäjän puolelle. Vuoden 1747 valtiopäivillä Ruotsi päätti perustaa Helsingin edustalle uuden keskuslinnoituksen. Merilinnoituksen rakentaminen aloitettiin heti seuraavana vuonna. Se oli Ruotsin valtion mittavin rakennushanke 1700-luvulla. Linnoitus nimettiin Sveaborgiksi, joka kääntyi suomeksi Viaporiksi.
Linnoitusta rakennettiin aktiivisesti noin 40 vuotta. Se sovitettiin kuudelle saarelle maaston muotoja mukaillen. Massiiviset harmaakivimuurit rakennettiin sisempien rakenteiden suojaksi. Varsinaisia sotatoimia ei käyty enää 1700-luvulla, mutta linnoitus toimi Kustaa III:n sodan (1788–1790) aikana Ruotsin saaristolaivaston tukikohtana. Sinne perustettiin myös laivatelakka, jossa rakennettiin uusia sota-aluksia.
Viapori Kaivopuistosta nähtynä vuonna 1811. Alkuperäisen kuvan tekijä Gavril Sergejev.
Linnoitus siirtyi venäläisille 1800-luvun alussa
Suomen sodan aikana, toukokuussa 1808 linnoitus antautui venäläisille lyhyen piirityksen jälkeen. Vaikka Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta, Viapori pysyi hallinnoltaan venäläisenä sotilaskohteena. Venäläiset laajensivat linnoitusta Santahaminaan, Kuningassaareen ja Vallisaareen.
Linnoituksen sisäpuolelle rakennettiin ortodoksinen varuskuntakirkko sekä uusia sotilaiden majoituskasarmeja. Lisäksi sen ilmettä kohennettiin puistoilla ja puukujanteilla. Venäläiskauden suuri rakennushanke Viaporissa oli Susisaaren telakka.
Englantilais-ranskalainen laivasto pommitti Viaporia kaksi päivää Krimin sodan aikana vuonna 1855. Siitä aiheutui linnoitukselle huomattavia vahinkoja, joita korvattiin ja vahvistettiin tykkipatterein ja maavallein. Linnoitustyöt toteutettiin vaiheittain 1850-luvulta 1880-luvulle.
Kaikesta huolimatta linnoituksen sotilaallinen merkitys laski 1800-luvulla. Ensimmäisessä maailmansodassa (1914–1918) Viapori toimi kuitenkin osana niin sanottua Pietari Suuren merilinnoitusta, jonka tehtävänä oli suojella Venäjän pääkaupunkia Pietaria.
Ilmakuva Suomenlinnasta.
Kun linnoitus siirtyi Suomen valtiolle, se nimettiin Suomenlinnaksi
Suomen itsenäistyttyä vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Viapori siirtyi valtiolle, ja se nimettiin Suomenlinnaksi. Suomenlinnaan sijoitettiin puolustusvoimien ilmantorjunta- ja tykistöjoukkoja, ja sinne perustettiin merisotakoulu. Lisäksi siellä toimi telakka ja vankileiri.
Suomenlinnasta osallistuttiin Helsingin ilmapuolustukseen toisen maailmansodan aikana, ja oli suomalaisten sukellusvenelaivaston tukikohtana. Jatkosodan jälkeen siellä jatkoi toimintaansa vain muutama armeijan joukko-osasto.
1960-luvun puolivälissä puolustusvoimat luopuivat linnoituksesta. Suomenlinna siirtyi opetusministeriölle vuonna 1973. Puolustusvoimien yksiköistä ainoastaan Merisotakoulu jäi Suomenlinnaan ja se toimii vanhalla paikallaan edelleen. Tämän jälkeen Suomenlinnan rakennuksia alettiin kunnostaa matkailu- ja asuinkäyttöön.
Suomenlinnan tykistölahti iltahämyssä.
Suomenlinna on yksi Suomen merkittävimmistä matkailukohteista
Suomenlinna on yksi maamme suurimmista ja hienoimmista linnoituksista, jossa on säilynyt paljon linnoitusrakenteita eri aikakausilta. Se on loistava päiväretkikohde ja sinne pääsee helposti yhteysaluksella Helsingistä. Ympäri Suomenlinnan saaria on nähtävissä kivimuureja, maavallituksia, tykkipattereita ja hienoja kasarmirakennuksia.
Linnoitukseen kuuluneita rakennuksia on säilynyt jopa noin 300 kappaletta, mm. venäläisen kauppiaskorttelin rakennukset. Linnoituksen sisällä toiminut ortodoksikirkko muutettiin luterilaiseksi kirkoksi vuonna 1928, ja nykyisin sen tornissa toimii lento- ja merimajakka.
Suomenlinnan saarissa ja vedenalaisilla alueilla on paljon muinaisjäännöksiä. Veden alta löytyy mm. rakenteita ja hylkyjä. Kohteisiin voi tutustua Kulttuuriympäristön palveluikkunassa.
Sukeltaja Suomenlinnan hirsiarkkupadolla.
Suomenlinna on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja keskeinen osa merellistä Helsinkiä, joka on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Linnoituksen merkittävyydestä kertoo myös, että se valittiin ainutlaatuisena sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1991. Maailmanperintöalue kattaa seitsemän saarta.
Lue lisää Suomenlinnan virallisilta verkkosivuilta!
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Linnoituksella on ollut tärkeä rooli maamme puolustuksessa, ja se on ainutlaatuinen sotahistoriallinen muistomerkki Suomessa. Suomenlinnan puolustusvarustukset on luokiteltu muinaismuistolain suojaamaksi muinaisjäännökseksi.
Museovirasto on määritellyt alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Vierailu
Suomenlinnaan pääsee helposti yhteysaluksella Helsingistä. Sinne voi myös rantautua omalla veneellä.
Lisätietoa kulkuyhteyksistä Suomenlinnan verkkosivuilta!
Museoviraston karttapalvelu
P: 6669255, I: 388185 (ETRS-TM35FIN)