Metsästys Itämerellä – ennen ja nyt
Itämeren merialueilla tapahtuvalla pyynnillä on pitkä kulttuurihistoria. Erityisesti hylkeillä on ollut merkittävä rooli esi-isien ympärivuotisten tarpeiden tyydyttäjänä kookkaina ja monin tavoin hyödynnettävänä riistavarana.
Hylkeet olivat ihmisten tärkein saaliseläin tuhansien vuosien ajan
Hylkeet tulivat Itämereen viimeisimmän jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten. Myös ihmiset seurasivat vetäytyvän jään reunaa, ja hylkeet olivat yksi tärkeimmistä saaliseläimistä rannikoiden kivikautisille pyyntikulttuureille.
Hylkeistä saatiin runsaasti ravintoa ja tarveaineita, kuten talja sekä niiden rasvaa eli traania, jota keitettiin öljyksi. Hylkeillä on rasvaa jopa puolet niiden painosta. Esimerkiksi yhdestä harmaahylkeestä saattoi saada jopa 80 kg rasvaa.
Suomalaisessa kansanperinteessä hylkeenrasva tunnettiin parhaana sekä ihmisten että kotieläinten tulehdusten parantajana. Apteekit ostivat rasvaa lääkkeeksi vielä 1940-luvulla.
Hylkeenpyynti säilyi tärkeänä osana rannikoiden ihmisten toimeentuloa viime vuosisadalle saakka.
Ilmari ja Arto Pitkänen hylkeenpyynnissä Vehkalahdella Tammiossa 1900-luvun alussa.
Hylkeiden pyynti on vaatinut tietoa eläinten käyttäytymisestä
Hylkeitä on ollut suhteellisen helppo pyytää. Esihistoriallisella ajalla aseina toimivat nuijat, joiden kanssa oli päästävä hiipimään hylkeen lähelle. Myös verkkoja ja luusta, myöhemmin raudasta, tehtyjä harppuunoita käytettiin.
Varhaisinta hylkeenpyyntiä Itämerellä on pystytty selvittämään arkeologisen löytömateriaalin perusteella.
Metsästäjien on ollut tärkeä tietää hyvin hylkeiden käyttäytymistavat sekä pesintä- ja liikkumisalueet. Pyyntimenetelmät ja -tiedot kulkivat suullisena perimätietona tuhansien vuosien ajan. Samoja menetelmiä käytettiin pitkälle historialliseen aikaan saakka.
Erilaisia lähestymis- ja huijaustapoja on kehittynyt historian kuluessa. Hylkeitä on houkuteltu esimerkiksi niiden ääntä matkimalla tai esittämällä hyljettä.
Hylkeitä pyydettiin pääosin jäältä, niiden hengitysrei’iltä tai pesistä ja joskus myös veneestä käsin. Veneet tarjosivat myös suojan ja yöpaikan kuukausia kestäneillä pyyntimatkoilla.
Hyljekoiraa on käytetty apuna hengitysreikien ja pesien etsinnöissä esihistoriallisista ajoista lähtien.
Hylkeenpyytäjä kiintojään reunaan kertyneen ahtojäävallin juuressa Haapasaaressa Suomenlahdella vuonna 1953.
Pyydystetyt hylkeet hyödynnettiin kaikilta osin
Vuodelta 1815 on säilynyt aikalaiskuvaus hylkeenpyynnistä Hailuodosta. Kertojan mukaan kevään koittaessa viimeistään toukokuussa hylkeenpyytäjät lähtivät jäille. He menivät veneineen avoveden äärelle, missä he oleskelivat suurilla jäälautoilla ja ajelehtivat niillä, kunnes ne sulivat.
Suunnilleen juhannuksen maissa he palasivat kotiin mukanaan noin 100 erikokoista hyljettä veneissään, mikäli pyynti oli ollut suotuisaa.
Hylkeet nyljettiin sekä liha suolattiin, savustettiin ja syötiin sangen mieluisasti. Rasva säilöttiin tynnyreihin, joista sitä vähitellen sulatettiin traaniksi. Vuodat naulattiin pingotettuina vetoisten ulkorakennusten seiniin kuivumaan.
Hylkeenpyyntiä Perämerellä 29.11.1969, saalis on saatu rantaan.
Hylkeitä pyydetään nykyään kiintiöiden ja pyyntilupien puitteissa
1900-luvulla hylkeenpyyntiä ei säädelty. Tapporahaa maksettiin hylkeistä aina 1970-luvun puoliväliin asti. Lisäksi suuret ympäristömyrkkyjen pitoisuudet vaikuttivat negatiivisesti hylkeiden lisääntymisen onnistumiseen.
Näiden syiden takia niin harmaahylkeen kuin norpan kannat pienentyivät voimakkaasti 1900-luvun kuluessa. 1980-luvulle tultaessa kannat olivat heikentyneet niin voimakkaasti, että molemmat lajit rauhoitettiin.
Tänä päivänä harmaahylkeitä eli halleja tavoitellaan saaliiksi alueellisten saaliskiintiöiden puitteissa. Itämerennorppien pyyntiin Suomen riistakeskus myöntää pyyntilupia. Suomen merialueella harvinainen kirjohylje on rauhoitettu.
Hylkeenpyynti tapahtuu haastavissa meriolosuhteissa joko hiivintämetsästyksenä kevään ajojäillä avomerellä tai vahtimalla kesällä ja alkusyksyllä lepäilyluotoja. Luodoilta hylkeitä tavoitellaan saaliiksi tarkalla kiväärin laukauksella rannalta tai matalasta rantavedestä.
Hallisaaliin saanti painottuu maan etelä- ja lounaisrannikolle, jossa vuotuinen saalis on muutamia satoja yksilöitä.
Merellisen riistan pyyntiä ei nykyään harjoiteta pyydyksillä. Jos merialueella kalanpyydyksestä tavataan kuolleena halli tai itämerennorppa, se kuuluu metsästyslain mukaan pyydyksen omistajalle.
Jos pyydykseen jää hylje tai pyöriäinen, pyydyksen haltijan on ilmoitettava siitä viipymättä Luonnonvarakeskukselle kalastuslain mukaisesti.
Veneellä hylkeenpyynnissä.
Lintujen pyynti keskittyy syyskauteen
Merellisen riistan pyynnillä on Suomessa nykyäänkin monipuoliset edellytykset, vaikka monet menneiden aikojen pyyntitavat ovat nykyisin kiellettyjä.
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla metsästyksen harrastajalla on oikeus harjoittaa merellisen riistan pyyntiä yleisellä vesialueella. Metsästää voi myös valtion omistamilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu. Lisäksi metsästystä voi harjoittaa Suomen talousvyöhykkeellä.
Asumattomilla meren ulkosaarten avoimilla rannoilla saa myös tietyin edellytyksin vesilinnustaa.
Pyynti kohdistuu pääasiassa merialueilla syksyisin tavattaviin riistalintuihin sekä hylkeisiin, mutta saarilla ja luodoilla metsästetään myös jonkin verran pienpetoja.
Merilinnustuksessa keskeisiä riistalintuja ovat perinteisesti olleet haahka ja alli, joiden vuotuiset saalismäärät ovat noin 10 000−20 000 lintua rannikkoalueiden riistakeskusalueilla. Näitä lajeja saa saaliiksi Suomessa vuosittain muutama tuhat metsästäjää.Pyynti kohdistuu pääasiassa merialueilla syksyisin tavattaviin riistalintuihin sekä hylkeisiin, mutta saarilla ja luodoilla metsästetään myös jonkin verran pienpetoja.
Saaliiksi tavoitellaan myös esimerkiksi telkkiä ja isokoskeloita. Merilinnustajien ja saatujen saaliiden määrä on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana.
Haahkoja soidinmenoissa.
Merilinnustuskausi kestää riistalintulajista riippuen elo-syyskuulta joulukuun loppuun. Uroshaahkaa metsästetään myös rajoitetusti kesäkuun alkupuolella.
Tyypillisesti pyynti tapahtuu valtion yleisten saarten ja ulkoluotojen rantavesiltä. Metsästäjä vahtii paikallaan näkösuojasta käsin ympäristöä ja tavoittelee saaliikseen haulikon ampumaetäisyydellä lentäviä riistalintuja.
Apuna käytetään usein lähelle veteen aseteltuja kaaveita eli luonnollisen näköisiä houkutuslintuja. Lintuja myös tavoitellaan saaliiksi aktiivisesti eli aseen kanssa luotojen rantaviivoja pitkin kävellen tai veneellä etsiskellen.
Minkkejä ja supikoiria poistopyydetään lintujen suojelemiseksi
Vieraslajipedoista minkki ja supikoira ovat kansallisen vieraslajistrategian mukaan todettu niin haitallisiksi, että niihin tulee kohdistaa välittömästi tehokkaita poistotoimenpiteitä.
Näiden lajien vaikutukset ovat erityisen merkittäviä vesi- ja rantalinnuille, joista monet pesivät suurina määrinä samoilla luodoilla tai kosteikoilla. Lintukoloniaan päässyt yksittäinenkin pienpeto pystyy tuhoamaan koko pesimäkauden poikastuoton.
Ulkosaaristossa erityisen haavoittuvia ovat uhanalaiset ruokki- ja lokkilinnut sekä haahkat.
Tehokkain keino parantaa vesilintujen poikastuottoa on tehdä poistopyynti juuri ennen lintujen pesimäkautta, jolloin pienpedot ovat jo asettuneet reviireilleen eivätkä liiku yhtä paljon kuin syksyllä.
Ulkosaariston puuttomilla saarilla ja luodoilla poistopyynnin kohteena on usein ensisijaisesti minkki, ja isommilla, metsäisillä saarilla myös supikoira. Pienpetojen pyyntiä kohdistetaan lisäksi sisä- ja välisaaristoon, jonka kautta pedot liikkuvat uloimmille saarille.
Saaristoalueilla pyynnin perusta on valitun pyyntialueen läpikäynti metsästyskoiran ja lehtipuhaltimen kanssa. Tämän lisäksi metsästäjillä on käytössään loukkuja, joilla pienpetojen määrää pyritään vähentämään.
Luonnonsuojelualueiden vieraspetopyynti on luvanvaraista vapaaehtoistoimintaa, jota koordinoi Metsähallitus.
Metsästys Ahvenanmaalla
Ahvenanmaalla on hyvät metsästysmahdollisuudet. Varsinkin hirvieläinkanta ja vesilinnut tarjoavat monia hyviä metsästysmahdollisuuksia ja erinomaista riistalihaa.
Ahvenanmaalla metsästämiseen tarvitaan Ahvenanmaan metsästyskortti
Ahvenanmaalla metsästämiseen tarvitaan Ahvenanmaan metsästyskortti. Lunastaakseen metsästyskortin henkilöllä pitää olla hyväksytty metsästäjätutkinto ja riistanhoitomaksu pitää olla maksettu. Metsästääkseen jousella pitää lisäksi suorittaa hyväksytysti jousiampumakoe.
Jokainen, joka asuu Ahvenanmaan ulkopuolella, voi hankkia Ahvenanmaan metsästyskortin osoittamalla, että he ovat suorittaneet vastaavan metsästysasteen kotimaassaan.
Metsästää voi metsästysoikeusalueella
Metsästää voi metsästysoikeusalueella. Metsästysoikeus liittyy yleensä maanomistukseen, mutta on myös alueita, joilla metsästysoikeudet on vapautettu ja joilla Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus harjoittaa metsästystä. Sellaisia alueita ovat esimerkiksi yleiset vesialueet.
Peurojen ja hirvien metsästystä saa harjoittaa vain maakuntahallituksen erityisluvalla, kun taas muu metsästys säännellään metsästyskausilla metsästyssäännöksessä tai erityisillä päätöksillä.
Hylkeiden metsästys Ahvenanmaalla
Harmaahylkeiden metsästystä saa harjoittaa Ahvenanmaan maakuntahallituksen asettamien ohjeiden mukaisesti. Ne säätelevät, milloin ja miten metsästys voidaan suorittaa.
Ahvenanmaalla kiintiö on 450 hyljettä per vuosi. Kaikki metsästetyt hylkeet pitää raportoida maakuntahallitukselle. Vaikka suurin osa Itämeren harmaahylkeistä ovat Saaristomerellä tai Ahvenanmaan ympärillä, on hylkeenmetsästäjiä hyvin vähän. Hylkeenmetsästys on säästä riippuvaista ja aikaa vievää, vuonna 2018 ainoastaan 37 metsästäjää ilmoittivat ampuneensa hylkeen tai hylkeitä. Yhteensä 128 harmaahyljettä ammuttiin vuonna 2018.
Lue lisää metsästyksestä ruotsiksi
Fastigshetverket: Områden med fritt jakt och fiske
Regeringen: Jack och viltvård