Rihmaleväpohjat ovat selkärangattomien lastentarhoja
Rihmamaiset levät kasvavat nimensä mukaisesti yksittäisinä, ohuina nauhoina, jotka suotuisissa oloissa muodostavat laajoja vyöhykkeitä lähes kaikille kiinteille pinnoille. Rihmalevävyöhykkeitä löytyy vesirajasta lähes valon ulottumattomiin, mutta rihmamaiset levät esiintyvät runsaimpina melko matalassa vedessä, vajaan neljän metrin syvyydessä.
Heti vesirajasta löytyy runsas joukko erilaisia viherleviä, joiden seasta voi löytää myös rihmamaisia rusko- ja punaleviä. Yleisimpiä matalien vesien rihmalevälajeja ovat viherahdinparta (Cladophora glomerata), lettiruskohahtu (Pilayella littoralis), litupilvilevä (Ectocarpus siliculosus) ja punahelmilevä (Ceramium tenuicorne).
Syvyyden kasvaessa ja valon vähentyessä rihmamaisten levien tilalla näkyy yhä enemmän kookkaampia ja monivuotisia leviä, kuten hauruja ja haarukkalevää. Rihmalevät viihtyvät kyllä näidenkin seurassa, mutta isommat levälajit vallitsevat maisemaa ja eliöyhteisöä.
Rihmalevät ovat ensiluokkaisia sopeutujia
Rihmamaisille leville on ominaista nopeakasvuisuus, ja ne valtaavat talven tai aallokon vapauttamat kalliopinnat kookkaita monivuotisia leviä tehokkaammin. Rehevöitymisestä hyötyvät rihmalevät kukoistavat ihmisen rinnalla Itämeren muuttuvissa oloissa.
Rihmalevät voivat kiinnittyä kasvamaan myös haurujen ja haarukkalevien pinnoille ja lähes mihin tahansa muuhun kiinteään; laitureiden rakenteisiin, veneiden pohjiin ja poijujen kettinkeihin.
Monimuotoiset ja -lajiset rihmaleväpohjat vaihtelevat alueellisesti ja ajallisesti
Viherahdinparta on yleensä kaikkialla rihmaleväpohjien valtalaji, mutta etenkin pitkien ja kylmien talvien jälkeen se voi joutua luovuttamaan kasvualaa isoluppolevälle (Dictyosiphon foeniculaceus). Loppusyksystä sen taas syrjäyttävät punahelmilevät.
Rihmaleväpohjia peittää usein ohut piileväkerros, joka houkuttelee rihmojen suojaan runsain mitoin pikkuruisia laiduntajia. Esimerkiksi katkoille, kotiloille, raakkuäyriäisille ja surviaissääsken toukille maistuvat niin piilevät kuin niiden alla piilevät rihmalevätkin.
Ohuiden rihmojen seassa liikkuminen on kuitenkin hankalaa, ja kasvaessaan selkärangattomat siirtyvät kookkaampien levien suojiin.
Lettiruskolevä kasvaa yleisenä Itämeressä kaikkialla paitsi Perämerellä.
Rihmaleväpohjien lajeja
- Viherahdinparta (Cladophora glomerata)
- Lettiruskohahtu (Pilayella littoralis)
- Litupilvilevä (Ectocarpus siliculosus)
- Punahelmilevä (Ceramium tenuicorne)
- Isoluppolevä (Dictyosiphon foeniculaceus)