Itämeren lajisto on ainutlaatuista
Itämeri on sitkeiden eliöiden koti. Sen lajistoon kuuluvat sekä mereiset että makeanveden lajit, vieraslajit ja joskus täysin uudetkin tuttavuudet. Tee pieni katsaus Itämeren asukkaisiin!
Laji on eliöstön luokittelun perusyksikkö. Samaan lajiin kuuluvat yksilöt kykenevät lisääntymään keskenään ja tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Lajin tunnistaminen perustuu yleensä kullekin lajille ominaisiin piirteisiin, mutta kaikkien lajien osalta ulkoisten piirteiden vertaileminen ei riitä luotettavaan lajinmääritykseen. Silloin on turvauduttava lajien geneettisten erojen vertailuun.
Uusia lajeja on löytynyt vielä viime vuosinakin
Lajit kehittyvät ja muuttuvat lisääntyessään. Ne levittäytyvät uusille alueille luonnollisesti sekä ihmisen myötävaikutuksella. Itämeren vakiintunut lajisto tunnetaan melko hyvin, mutta etenkin pienikokoisempien eliöiden joukosta on löytynyt uusia lajeja aivan viime vuosinakin.
Tulokaslajilla tarkoitetaan sellaista lajia, joka on uusi Itämeressä tai Suomen rannikkovesissä, mutta oletettavasti levinnyt alueelle luontaisesti. Ihmisen mukana kauempaa levinneitä lajeja kutsutaan vieraslajeiksi.
Uudet lajit kilpailevat alueellisesti tilasta ja ravinnosta paikalle vakiintuneiden lajien kanssa. Ne saattavat aiheuttaa muutoksia ravintoketjuihin ja joskus jopa ympäristöoloihin.
Itämeren lajisto on erityinen
Itämeren lajisto on erityislaatuinen monestakin eri syystä. Ensinnäkin, Itämeri on mereksi hyvin eristäytynyt. Lajien luontainen leviäminen Suomen rannikolle tapahtuu lähinnä kapeiden Tanskan salmien kautta, tai valuma-alueen järvistä.
Toiseksi, Itämeren vesi on murtovettä, eli liian vähäsuolaista merivedeksi, mutta liian suolaista järvivedeksi. Itämeri on suolaisimmillaan Ruotsin, Tanskan ja Saksan edustalla, mistä suolapitoisuus laskee liikuttaessa pohjoiseen ja itään. Perämeren perukoilla vesi on lähes suolatonta.
Kolmas Itämeren erityispiirre liittyy lämpötilaan: lähes koko pohjoinen Itämeri, johon Suomenkin rannikko kuuluu, jäätyy talvisin. Tämä asettaa eliöstölle omanlaisiaan vaatimuksia. Jotta laji selviää Suomen rannikolla, sen pitää ensin päästä paikalle, ja sen jälkeen sopeutua elämään murtovedessä, jota ajoittain peittää jääkansi. Yllättävän moni laji myös pystyy tähän!